Eilen luonnollisesti aamupuuron kanssa taisteltiin. Sitä räittiin ulos suusta, käsiä laitettiin tilalle ja sen jälkeen niillä puuroisilla käsillä hierottiin syöttötuolia, naamaa, äitin naamaa... Kuulostaa varmaan tutulta muut äidit? Napakka kielto "EI" saa aikaan joko naurua tai sitten raivokasta huutoa. Mietinkin eilen, että voisiko tämänikäisellä olla jo jotakin uhmaa, alle yksivuotiaalla? Niin uhmakkaalta Kloppisen käytös nimittäin tuntuu ja näyttää.
Aamupalan syöminen oli vihdoin takana, joten oli aika vaihtaa vaippa. Onneksi pahimmat ripulit ovat nyt ohi, sillä jollain käsittämättömällä tavalla Kloppinen onnistui kahmaisemaan vaipastaan tavaraa molempiin käsiinsä, niistä suuhunsa (!!!!!!!!!!!!!!!), jalkoihinsa, bodyynsä, hoitoalustaansa... Tässä vaiheessa teki mieli itkeä. Ja lopulta annoinkin tunnemyrskylleni periksi ja itkin seisaaltaani ääneen. Kloppinen lopetti pastalla leikkimisen ja katsoi minua kauhistuneena, kunnes alkoi itsekin itkeä. Eipä siinä auttanut sitten muu kuin nostaa yltäpäältä pastainen pikkumies syliin rauhoittumaan. Kun selitin tilannettamme myöhemmin iltapäivällä Ukkokullalle, arveli hänkin, ettei olisi ollut itku kaukana hänelläkään siinä tilanteessa. Lohduttavaa. Mutta varmaan tämäkin on melkein kaikille äideille melko tuttu juttu eikä aiheuta kauhua muissa kuin minussa ja ehkä odottavissa äiti-ihmisissä. (Sori, ei ole tarkoitus lietsoa, pus! <3)
Sillä välin, kun Kloppinen uinui päikkäreillään, minä siivoskelin ja järjestelin paikkoja. Olisi pitänyt jättää väliin, sillä kaikki katastrofin ainekset olivat kasassa, kun päivä oli jo entuudestaan niin paska. Kirjaimellisesti. Vanupuikot lensivät täydestä rasiastaan sinne, tänne ja tonne, likaisissa kupeissa tietenkin oli jotain nestemäistä sisältöä laittaessani niitä tiskikoneeseen ja tokihan kaikki neste sitten kippasi kaikkialle ympäri keittiötä... Siinä muutama esimerkki. Enempää en tahdo muistellakaan.
Onneksi ilta olikin sitten jotain ihan muuta. Nautin pitkästä suihkusta ja vartalokuorinnasta, tein jalkahoidon ja lakkasin kynnet, leivoin mustikkapiirakkaa ja Kloppinen oppi itse nousemaan istumisasentoon. Ensin konttausasentoon ja siitä peruuttamalla istumaan. Hassunnäköistä touhua. <3 Muutenkin Kloppinen on selkeästi alkanut liikkua entistä enemmän. Hän tutustuu kehollaan erilaisiin asentoihin ja kokeilee kaikenlaista. Toisinaan jalka jää jumiin toisen alle ja on syytä kiljaista äiti tai isi apuun, mutta toisinaan kumimassasta valmistettu Kloppinen taipuu ja notkuu vaikka mihin asentoihin. Asentoihin, joista Aira Samulin tai Jorma Uotinen voivat vain villeissä päiväunissaan unelmoida.
Edelleenkään emme tiedä mikä vaiva tai virus Kloppisella vatsassaan oli, sillä tosiaan vatsa toimi aivan turhan ahkeraan yli kaksi viikkoa eikä mikään auttanut. Kloppinen oli kuitenkin pirtsakka oma itsensä eikä esimerkiksi kuumetta ollut, joten emme oikein osanneet huolestuakaan asiasta. No, nyt kun aloitimme antibioottikuurin korvatulehdukseen, parantui samalla vatsakin. Eli ilmeisesti jokin pöpö siellä mylläsi, johon tuo kuuri sitten auttoi. Tai sitten on kyseessä sattuman multihuipentuma, että vatsa vain sattui parantumaan juuri samaan aikaan.
Minulla sen sijaan on vähän kipeä kurkku... En tiedä johtuuko kipuilu ihan vain siitä, että edelleen me nukumme yöt ikkuna auki ja yöt ilmeisesti ovat aika viileitä täällä etelässäkin, vai mistä. Mutta harmittaa. Jotenkin olen odottanut tätä viikonloppua koko raskaan viikon. Viikonloppu tuntuu pitkästä aikaa viikonlopulta, kun lomatkin on jo lusittu. Ja nytkö se viikonloppu pitäisi sitten viettää kipeänä? En ala! Taidan käydä sohvalle pötkölleen ja katsoa Gossip Girliä tallennukselta, nyt kun Kloppinenkin kerran nukkuu.
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti