Häämessuja ja kipeitä lihaksia.

Viikonloppu meni taas aivan hujauksessa, mööh. On pakko myöntää, että elämä kahden snadin kanssa on sen verran äksönipläjäystä, että sitä toista aikuista kaipaa kovastikin siihen viekkuun menoa kummastelemaan. Taas kerran nostan hattua yksin arkea pyörittäville, ootte te aika sissejä aina vaan.

Häämessuilla tuli käytyä ja todettua, että jos menisi naimisiin vasta kesällä 2014, niin messuille meno nyt olisi ihan järkevää. Sen sijaan meidän häihimme on enää aikaa puolisen vuotta, joten saimme sanoa ei kiitosta jokaiselle catering-ihmiselle, valokuvaajalle ja sen sellaisille. Hääpukujakin oli jonkun verran esillä, mutta niitähän en Ukkokullan kanssa halunnut katsoa. Koruosastoilla piisasi ruuhkaa, kuten arvata saattaa, mutta hieman mekin pääsimme timantin loistetta ihastelemaan. Eräällä osastolla pääsin niitä jopa oikein sovittamaan. <3 Vaan kuinka kummassa osata päättää, että minkä sormuksen sitä tahtoo...?

Me olisimme olleet erityisesti kiinnostuneita kattauksista ja koristeluista, mutta niitä oli harmittavan vähän taas esillä. Yhdestä karkkibuffet-pöydästä innoistuin, sillä se oli ihanan runsas ja siksi herkullisen kiinnostava. 

Ukkokulta sen sijaan innostui tästä pullon kylkeen laitettavasta menu-lappusesta ja ilmoittikin, että me voisimme keksiä jotain ihan muuta kuin sen kolmion mallisen tötterön pöytään kertomaan ohjelmasta ja menusta. Ihan hyvä idea minustakin tämä pullossa roikkuva tiedoite, mutta ennen askartelua on varmaan selvitettävä juhlapaikan emännän mielipide näistä. Sillä jos nämä roikkuvat vesipullojen kauloissa, niin tarjoilijoilla on hieman enemmän työtä vesipullojen täyttämisessä, kun menu-laput pitää ennen täyttöjä ottaa aina pois... Hmmm.

Matkan varrella pysähdyimme Muurlan tehtaanmyymälään ja voi vitsit, että se olikin hieno paikka! Olisin voinut tyhjentää sen sillä sekunnilla. Mukaan tarttui kuitenkin vain Muumi-tiskirätti, Muumi-vihko hääsuunnitelmillemme (miten niin kannessa oleva kuva on jokseenkin osuva?) ja AmandaB:n lasinen purkki meidän karkkibuffettiamme varten. Muumi-innostukseni ei ole siis osoittanut minkään sortin laantumisen merkkejä...

Muuten olen viikonlopun kärvistellyt Bodycombatin jälkeisten tuntemusten kanssa. Joka pahuksen lihasryhmää on särkenyt. Olen kankea kuin mikä. Eilen kävimme tekemässä noin 45 minuutin vaunulenkin, joka teki kyllä ihan terää jaloille ja pakaroille, mutta kädet ja selkä, sekä vatsalihakset (kyllä, minulla on sellaiset, siitä on nyt varmuus) ovat todella jäykät ja kipeät. Varasin viime viikolla paikan tämän päivän Bodypump-tunnille ja nyt mietinkin, että saako kipeillä lihaksilla treenata? Joku tanssillinen jumppa varmaan menisikin ihan kevyesti, mutta miten tuo Bodypump... 

Tietenkään en ole noukkimassa sieltä painavimpia painoja, vaan pikemminkin kevyimmät mitä löydän, sillä Bodypumpiin olen menossa aivan keltanokkana. Etsiskelin netistä tietoa kipeillä lihaksilla treenaamisesta ja sieltä sain kahdenlaisia vastauksia: toiset olivat sitä mieltä, että sillä se kipu lähtee millä on tullutkin ja toiset taas painottivat levon tärkeyttä. Kevyt liikunta on kuulemma omiaan, mutta Bodypump ei taida olla luettavissa kevyen liikunnan sarjaan...? :D

Mitä mieltä te olette? Intoa olisi kovasti lähteä, mutta en missään nimessä halua särkeä itseäni. Kahden lapsen äitinä ei ole edes varaa treenata itseään lasarettiin.

Nina