Uusia tuulia.

Tämä vuosi tosiaan tuo tullessaan uusia tuulia, enemmän kuin osasin odottaakaan... Meillä on nimittäin edessä muutto! Kaupunki pysyy samana, samoin asumistyyli (rivarista rivariin), mutta neliöitä tulee lisää yhden huoneen kera. Olemme jo reilut puoli vuotta etsineet uutta (vuokra)asuntoa - kriteereinä ovat olleet edukkaampi vuokra, lisäneliöt tai ainakin parempi hintalaatu-suhde, jos edellämainittuja kriteerejä ei ole muuten voitu täyttää.

Mitään kiinnostavaa ei ole kuitenkaan ollut tarjolla, sillä meille tärkeää on luonnollisesti tulevan kodin sijainti. Lapsien kanssa kun ei todella huvita muuttaa ihan minne tahansa. Naapureiden elämäntyylillä on siis tällä hetkellä todellakin vähän väliä. No, vuokra-asuntojen lisäksi olemme sitten tsekkailleet myös myyntipuolen tarjontaa. Sitäkin aivan turhaan. Yksi ihana omakotitalo löytyi, mutta se ehti mennä aivan samantien. Emmekä yhtään sitä ihmetelleet. Kun meidänlaista asuntoa ei etsimisestä huolimatta löytynyt, heittelimme ilmaan ajatuksia jopa omakotitalon rakennuttamisesta. Tontteja, talopaketteja sekä ylipäätään tietoa rakentamisesta katseltiin niitäkin.

Ehdimme jo ehkä aavistuksen verran innostua ajatuksesta omasta talosta, kun törmäsin erääseen vuokralle tulleeseen rivarineliöön. Kävimme katsomassa sitä, koimme pientä ihastumista, jätimme asunnosta hakemuksen ja eilen kävimme kirjoittamassa vuokrasopimuksen. :)

Edessä on siis omaisuuden pakkaamista, siirtämistä ja purkamista helmikuun lopulla. Jännittää. Ensiksikin se, että miten se käytännössä on mahdollista kahden pienen lapsen kanssa? Jännittää myös, että miten Kloppinen sopeutuu uuteen kotiin? Nukkuuko hän siellä ensimmäiset yöt hyvin vai hyvin huonosti? Onneksi olemme jonkin verran reissailleet, joten esikko on tottunut toki nukkumaan muuallakin kuin vain kotona. Myös meidän viihtyminen jännittää. Onhan seutu varmasti hyvää, turvallista ja rauhallista? Kustannuksetkin jännittävät - ne nimittäin jonkun verran nousevat asunnon vaihdoksen myötä. Yritän kuitenkin ajatella, että tämä nykyinen asunto on kuntoonsa nähden kallis ja uusi asuntomme taas melko edullinen. Onhan se nyt paljon tasokkaampi kuin tämä nykyinen. Paljastetaanpa vaikka, että uudesta kodistamme löytyy takka ja poreallas... ;)

Olen muuten hyvin paljon miettinyt, ja osittain jo tehnytkin, sitä kuuluisaa kotipostausta, mutta nyt mietinkin, että tekisinkö sen vasta uudesta kodistamme? Vai kiinnostaisiko teitä kurkata jo tännekin?

Uudet tuulet puhaltavat myös liikkumisen suhteen. Tällä viikolla olen tehnyt kaksi noin tunnin vaunulenkkiä. Ja meinasin heittää miltei henkeni molemmilla kerroilla. Ei ole ihan keposet nuo tuplat työntää loskasohjossa... Viimeistään tänään se nirri varmaan lähteekin, sillä varasin itselleni ajan illan Bodycombat-tunnille. Hassua, että sinne meno jännittää taas. Ihan niin kuin ensimmäisellä kerralla. Toki jumppapaikka on minulle ihan ventovieras, vaikka jumppa itse onkin entuudestaan tuttu. No, onhan se ohjelmakin tässä ehtinyt muuttua, että milteipä ensikertalaisesta taas menenkin...

Ja jumppailuahan ei todellakaan aloiteta ilman uutta reenitoppia. Righ?

Samalla reenitopinhakureissulla mukaan tarttui myös L'oréalin meikkivoidetta sekä Diorin Addict -huulikiiltoa. Jälkimmäinen nökötti alekorissa, ihan juuri minua odottamassa, luulen. Tuohon meikkivoiteeseen olen tykästynyt oikein kunnolla: levittyy tasaisesti, pysyy hyvin ja on riittoisaa. 

Apteekista käväisin hakemassa lisää vitskuja, kun vanhat loppuivat. Olen melko tunnollisesti napsinut näitä nappeja naamaan ja toistaiseksi välttänyt kaikki lenssut, joten tässä lienee jokin syy-seuraus -suhde? Nappien lisäksi ostin itselleni lisää tuota Vichyn vartalovoidetta, josta on muodostunut minulle yksi lempituotteistani. Tuoksu on ihana, tuote imeytyy nopeasti ja iho on voiteen laiton jälkeen ihanan pehmeä. Tykkään ja suosittelen! <3

***Obs - seuraava tekstinpätkä sisältää erite-marinaa***

Loppuun vielä pakko jupista tästä kuunkierto-elämästä raskauden jälkeen. Tuntuu, että kehoni on sekaisin kuin seinäkello. Epäilen tämän johtuvan siitä, että aloin syödä e-pillereitä vuosien tauon jälkeen. Toiset kuukautiset alkoivat pari viikkoa liian aikaisin ja ovat nyt kestäneet jo 1,5 viikkoa! Raah! Ekoina päivinä vuoto oli sellaista luokkaa, että arvelin kuolevani hyvinkin pian verenhukkaan, mutta viimeisen viikon on tullut vain pientä rusehtavaa tuhrua. Ärsyttävää, lopu jo. Lisäksi menkkakipumaisia tuntemuksia on vatsassa joka pirskatin päivä. Edelleen. Vaikka yleensä olen kärsinyt menkkakivuista vain yleensä parina ekana menkkapäivänä.

No, naisellisten vaivojen aiheuttamaa kurjuutta helpottanee se, että tänään tulee Voice of Finland ja huomenna lähdemme Ukkokullan kanssa häämessuille. <3 Mikäli siis selviän tästä päivästä hengissä.

Nina