perjantai 5. heinäkuuta 2013

Mihin mä kuulun?

Enpä olisi oikeesti jokunen vuosi sitten uskonut, että minusta kehkeytyy vielä tällainen DIY-morsio, joka ei epäröi tarttua maalisutiin, jos se on tarpeen. On ollut ihanaa tehdä asioita itse, suunnitella, mallata. Tehdä. Siitä tekemisestä tulee nimenomaan se oikea fiilis, se hääfiilis. Ainakin minulle.

Tällä kertaa esittelen pikkukätöstemme aikaansaannoksia pöytäkartan muodossa. Ukkokulta ja minun isäni kasasivat lavojen laudoista pöytäkarttaseinän, jonka minä sutisin rennolla otteella valkoiseksi. Tämä seinä ei ole vain esteettinen juttu, vaan ihan myös tarpeellinenkin jopa, sillä hääjuhlapaikalla ei saa kiinnittää seiniin mitään. Nyt ei tarvitse huolehtia siitä, sillä meilläpäs onkin oma seinä. ;)


 

Minun piti tietenkin heti päästä mallaamaan kehykset paikoilleen ja hifistellä oikein lyhdyn sekä maljakonkin kera. Maljakkoon olisi tarkoitus laittaa jotain kasvillisuutta. Ja kyllä vaan, istumajärjestyskin on jo tehty. On ollut tehtynä jo varmaan kuukauden päivät. Eli näköjään me viime tingassa kaiken tekevät olemme joissain asioissa edes ajoissa. Seinä on muuten valmis, mutta ajattelin kirjailla ylös jotain tekstiä tyyliin "Istumajärjestys", "Pöytäkartta", "Löydä paikkasi" tms.

 

Thumbs up - siitähän tuli loistava, tuumi Ukkokulta. ;) Lasinen purkki on löytö kirpparilta ja tuon valkoisen lyhdyn anastin luvan kera vanhempieni terassilta. 



Samalla maalisudin kanssa riehumisella maalasin myös meidän karkkibuffaan tulevan Love-kyltin.


Paikkakortitkin on askarreltu. Yksi jäi tekemättä, kun kyseessä on vauva ja hänen tulonsa oli pitkään epävarmaa. Joten vielä pitää tehdä kummitytölle oma paikkakortti muistoksi. :) Paikkakorttien haluttiin olevan samaa sarjaa kutsujen kanssa, eli jälleen pääsin näpräämään pitsin, timanttien, helmien ja saman tutun fontin kanssa.

Oletteko askartelijapaskartelijat muuten huomanneet, että askartelemalla saa aiheutettua ihan helvetillisen sekasotkun ympäri kämppää? Or is it just me?







Eilen otettiin asiaksemme soittaa kirkolle ja kysyä, että saahan niitä ruusunterälehtiä heittää. No, eipä saa. Tai vastaus tuli siihen malliin, että ei oikein mielellään. Joten tänään laitetaan sitten ne haaveillut ilmapallot tilaukseen ja vihkimisen jälkeen kirkolta lähtee satakunta palloa ilmavirran vietäväksi. <3 Mikä ihana pakkorako. ;)

Aurinkoista viikonloppua!


Nina

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

heippa!
olen viime aikoina käynyt useasti kurkkimassa täällä, koska meillä on häät myös wanhassa tallissa(tosin vasta 2015).
tuo oma seinä on mielettömän kivan näköinen! saanko kysyä, mihin sen laitoitte juhlatilassa? ja vielä mistä paikasta tilasitte ilmapalloja(miten niin ajoissa liikkeellä :))

t. laura