Tutista pikkuhiljaa luopumista.
Viileämmän maidon juomisen opettelua.
Omassa huoneessa nukkumista.
Jokainen näistä suunnitelmanaihioista on vasta aihioita päässämme, sillä tällä hetkellä menoa masentaa ylös ilmestyvät kaksi hammasta. Kloppinen on pahantuulinen ja itkuinen, eikä nukahtaminen ole tällä erää kovin helppo homma. Ennenhän Kloppinen piti vain viedä yläkertaan pinnasänkyynsä, kun nyt siellä saa ravata ainakin kerran laittamassa tuttia suuhun, korjaamassa toisen huonoa asentoa ja lohduttamassa lohdutonta itkua. Viime yönä Kloppinen kitisi ilmeisesti unissaan monen monta kertaa ja minä TIETENKIN havahduin hereille jok'ikiseen äännähdykseen. Vain yhden kerran nousin antamaan pojalle tutin.
Väkisinkin mietin yöllä hereillä ollessani, että pitäisikö Kloppinen nyt vain siirtää pikimmiten omaan huoneeseensa? Saisinko minä nukuttua paremmin, kun en ehkä heräisi joka yö pienimpäänkin ääneen? Vaikkakin pitäisi sitten vaeltaa kokonaan toiseen huoneeseen yöllä, jos ja kun Kloppiselle iskee kunnolla paha mieli. Lisäksi nukahtaminen on kokonaan oma juttunsa nykyään. Kloppinen saattaa olla vielä hereillä, kun me menemme nukkumaan, kun aiemmin hän on ollut taju kankaalla silloin jo hyvän tovin. Saisiko poika itsekin paremmin nukahdettua ja rauhoituttua, kun me emme olisi ollenkaan samassa huoneessa?
Vaikka haluaisin tehdä tämän huoneenvaihdoksen nyt tällä sekunnilla, niin se ikävä kyllä siirtyy väkisin ensi viikkoon. Meille on nimittäin tulossa torstaina yövieraita koko viikonlopuksi, joten he tietenkin majoittuvat sitten Kloppisen huoneeseen. Omassa huoneessa nukkuminen alkaa siis ehkäpä vasta tasan viikon kuluttua. Saapa nähdä kuinka siinäkin käy.
Viileämpää maitoa haluamme taas alkaa tarjota siitä syystä, että emmehän me enää parin kuukauden päästä normimaitoakaan ruuan kanssa pojalle lämmitä. Kloppinen on oppinut juomaan maitonsa aika lämpimänä (lue: varmaan ihan turhan liian paljon lämpimänä), joten nyt olemme pikkuhiljaa lämmittäneet vähemmän ja vähemmän kuumaksi maidon. Ettei se normaaliin kylmään maitoon siirtyminen sitten olisi aivan helvetin tuskallista ja jäätävän taistelun takana. Nyt kun maito on taas suht normaalisti mennyt alas korvatulehduksien jälkeen, niin myös viileämmän maidon tarjoaminen on onnistunut ihan ok. Korvatulehduksista sen verran, että Kloppinen on edelleen hieronut vähän korviansa. Vaikka viikon antibioottikuuri on syöty tunnollisesti alusta loppuun. Ei kai se hitsin tulehdus vain ole siellä edelleen...? Murrh.
Ja sitten se tutti. No, meillähän tuttia ei juuri muuten käytetä kuin vain nukahtamisessa. Huvitutista ei siis ole kyse eikä sitä tosiaan lopoteta pitkin päivää. Tarkoitus oli alkaa opettaa pikkuhiljaa Kloppista nukahtamaan ilman tuttia. Nukahtaahan hän ilman sitä aina silloin tällöin muutenkin, kun on riekkunut pinnasängyssään ja tutti on tipahtanut heti alkuunsa suusta. Kloppinen kun ei ilmeisesti ole älynnyt kuinka se laitetaan takaisin suuhun. Tai sitten tutti ei ole ollut niin kiinnostava tai haluttava, että se olisi pitänyt saada takaisin suuhun. Ja hyvä vain, että on Kloppiselle niin merkityksetön kapistus!
Alustava sotasuunnitelmamme oli, että pikkuhiljaa alamme jättää tuttia pois toisilta päikkäreiltä ja sitten molemmilta päikkäreiltä ja lopulta myös yöunilta. Suunnitelma oli suunnitelmissa laittaa käytäntöön nyt viikonloppuna, mutta todella huonoksi mennyt nukahtaminen laittoi kapuloita rattaisiin ja kunnolla. Tämä projekti siirtynee siis ainakin viikolla eteenpäin. Ehkä tätä harjoitellaan vasta, kun omaan huoneeseen on totuttu. Ehkä. Kiirehän ei tässä ole, Kloppinen on vasta 9 kuukautta, mutta toisaalta tavoitteena olisi, että kun Jäpikkä syntyy, niin Kloppinen ei käytä tuttejansa enää lainkaan. Me kun Ukkokullan kanssa maalaisjärkeilimme, että onko tutista vieroitus kuinka mahdottoman hankalaa, jos pikkuveljellä saa olla tutti ja isoveljellä yhtäkkiä ei?
Että sellaisia "pikku"suunnitelmia täällä. Saapa nähdä miten nämä etenevät vai etenevätkö ollenkaan... Niin ja enemmän kuin kiinnostavaa olisi kuulla, miten teillä on edennyt moiset sotasuunnitelmat?
Nina
Väkisinkin mietin yöllä hereillä ollessani, että pitäisikö Kloppinen nyt vain siirtää pikimmiten omaan huoneeseensa? Saisinko minä nukuttua paremmin, kun en ehkä heräisi joka yö pienimpäänkin ääneen? Vaikkakin pitäisi sitten vaeltaa kokonaan toiseen huoneeseen yöllä, jos ja kun Kloppiselle iskee kunnolla paha mieli. Lisäksi nukahtaminen on kokonaan oma juttunsa nykyään. Kloppinen saattaa olla vielä hereillä, kun me menemme nukkumaan, kun aiemmin hän on ollut taju kankaalla silloin jo hyvän tovin. Saisiko poika itsekin paremmin nukahdettua ja rauhoituttua, kun me emme olisi ollenkaan samassa huoneessa?
Vaikka haluaisin tehdä tämän huoneenvaihdoksen nyt tällä sekunnilla, niin se ikävä kyllä siirtyy väkisin ensi viikkoon. Meille on nimittäin tulossa torstaina yövieraita koko viikonlopuksi, joten he tietenkin majoittuvat sitten Kloppisen huoneeseen. Omassa huoneessa nukkuminen alkaa siis ehkäpä vasta tasan viikon kuluttua. Saapa nähdä kuinka siinäkin käy.
Viileämpää maitoa haluamme taas alkaa tarjota siitä syystä, että emmehän me enää parin kuukauden päästä normimaitoakaan ruuan kanssa pojalle lämmitä. Kloppinen on oppinut juomaan maitonsa aika lämpimänä (lue: varmaan ihan turhan liian paljon lämpimänä), joten nyt olemme pikkuhiljaa lämmittäneet vähemmän ja vähemmän kuumaksi maidon. Ettei se normaaliin kylmään maitoon siirtyminen sitten olisi aivan helvetin tuskallista ja jäätävän taistelun takana. Nyt kun maito on taas suht normaalisti mennyt alas korvatulehduksien jälkeen, niin myös viileämmän maidon tarjoaminen on onnistunut ihan ok. Korvatulehduksista sen verran, että Kloppinen on edelleen hieronut vähän korviansa. Vaikka viikon antibioottikuuri on syöty tunnollisesti alusta loppuun. Ei kai se hitsin tulehdus vain ole siellä edelleen...? Murrh.
Ja sitten se tutti. No, meillähän tuttia ei juuri muuten käytetä kuin vain nukahtamisessa. Huvitutista ei siis ole kyse eikä sitä tosiaan lopoteta pitkin päivää. Tarkoitus oli alkaa opettaa pikkuhiljaa Kloppista nukahtamaan ilman tuttia. Nukahtaahan hän ilman sitä aina silloin tällöin muutenkin, kun on riekkunut pinnasängyssään ja tutti on tipahtanut heti alkuunsa suusta. Kloppinen kun ei ilmeisesti ole älynnyt kuinka se laitetaan takaisin suuhun. Tai sitten tutti ei ole ollut niin kiinnostava tai haluttava, että se olisi pitänyt saada takaisin suuhun. Ja hyvä vain, että on Kloppiselle niin merkityksetön kapistus!
Alustava sotasuunnitelmamme oli, että pikkuhiljaa alamme jättää tuttia pois toisilta päikkäreiltä ja sitten molemmilta päikkäreiltä ja lopulta myös yöunilta. Suunnitelma oli suunnitelmissa laittaa käytäntöön nyt viikonloppuna, mutta todella huonoksi mennyt nukahtaminen laittoi kapuloita rattaisiin ja kunnolla. Tämä projekti siirtynee siis ainakin viikolla eteenpäin. Ehkä tätä harjoitellaan vasta, kun omaan huoneeseen on totuttu. Ehkä. Kiirehän ei tässä ole, Kloppinen on vasta 9 kuukautta, mutta toisaalta tavoitteena olisi, että kun Jäpikkä syntyy, niin Kloppinen ei käytä tuttejansa enää lainkaan. Me kun Ukkokullan kanssa maalaisjärkeilimme, että onko tutista vieroitus kuinka mahdottoman hankalaa, jos pikkuveljellä saa olla tutti ja isoveljellä yhtäkkiä ei?
Että sellaisia "pikku"suunnitelmia täällä. Saapa nähdä miten nämä etenevät vai etenevätkö ollenkaan... Niin ja enemmän kuin kiinnostavaa olisi kuulla, miten teillä on edennyt moiset sotasuunnitelmat?
Nina
2 kommenttia:
Moi,
Meillä yöt rauhoittuivat kyllä omaan huoneeseen siirtymisen myötä. Ja samoin oma unen laatu parani huomattavasti. Suosittelen :) Meillä tyttö siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan n. 6 kk ikäisenä.
Tiia
Kyllä taitaa meidän poitsu vain hyvinkin lähiaikoina muuttaa myös omaan huoneeseensa... :)
Lähetä kommentti