torstai 2. elokuuta 2012

Ken leikkiin ryhtyy...

...se leikin kestäköön, sanoo ikiaikainen sanonta.

Viime viikkoina ja kuukausina blogimaailmasta on selkeästi enemmän kadonnut blogeja kokonaan eetteristä tai ainakin salasanojen taakse. Olette varmaan huomanneet saman?

Tämä postaukseni on varmaan melkoinen provo ja ihan varmasti ärsyttää jotakuta, mutta antaapa palaa silti. Olenhan suorasanainen ollut aina ja seison kyllä edelleen mielipiteideni takana loppuun asti.

En osoita nyt sormella erityisesti ketään bloggaria, mutta jotkut meistä ovat lyöneet oven kiinni huomatessaan, että omasta elämästä onkin tullut paljastettua vähän liikaa. Linjaksi on kirjoittelun alussa otettu (sen kummemmin jatkoa ja mahdollisia seurauksia miettimättä ja pohtimatta?), että kuvia julkaistaan ja paljon eri tilanteista. Henkilökohtaisistakin asioista kerrotaan aika suoraan. Sitten tulee (odotetustikin) anonyymeiltä ym. sekopäiltä pastaa palautetta, kuvia käytetään ehkä väärin ja satakunta bloggaria piilottaa kaiken aikaisemmin kirjoittamansa. Ihan kuin sitä voisi edes piilottaa – kyllä se pasta on netissä jo jossakin, kun kerran olet klikannut "julkaise"-nappia. No can do man.

Blogeja katoaa salasanojen taakse niin että suhina käy. Tai jos näin ei käy, niin ainakin bloggari kirjoittaa vähintään kolme postausta, jonka otsikkona on blogin kohtalo. Tuntuu, että ensin valitaan sangen julkinen linja ja leikitään hetki julkkista ja sitten kun (TOTTAKAI) sekaan mahtuu inhottavaakin palautetta ja julkisuutta, niin peli lyödään lapsellisesti poikki: "Mä en leiki teiän kans enää, te ootte pahoittanu mun mielen ja jos nyt ette heti kommentoi tähän postaukseen kaikki, että miten paljon te haluutte ja rukoilette mun jatkavan kirjoittamista, niin tasan lopetan tähän".

Karrikoidusti sanottu, I know, mutta olenkohan ainut, kenestä tuntuu tältä...?

Tarkoitus ei ole mitenkään puolustella näitä kaheleita, jotka tahallaan tekevät kiusaa bloggareille. No way. Anonyyminä haukkuminen on lapsellista, mutta kukapa sitä uskaltaisi tehdä nimimerkinkään kera? Ei kukaan (paitsi minä juuri tässä...? Hups :D Tarkoitus ei kylläkään ole haukkua, vaan ilmaista mielipiteeni tässä jupakassa). Toisten kuvien pölliminen on vähintäänkin sairasta, jos niitä käyttää kuin ominaan. En puolustele heitäkään. MUTTA. Ihanko oikeesti hei, te blogiavaruuden sankarittaret, olette nyt äimänä siitä, että ensin paljastatte elämästänne mm. kaiken, kuvia myöten, ja sitten ihmettelette, kun tietoja ja kuvia saatetaan käyttää väärin...?! Ihmettelette, että joku saattaa pölliä kuvianne?! Ihmettelette, että joku varmasti takertuu johonkin, mitä olet sanonut ja vääristelee sitä tai on ainakin eri mieltä kanssasi?! Missä ihmeen säkissä näitä lapsukaisia on kasvatettu? Näinhän julkisuuden hahmoja koetellaan. Ja julkkis olet, jos omalla naamalla kirjoitat blogia, jota lukee viikossa 10 000 lukijaa.

Itse olin pitkään Facebookissakin kuvattomana, sillä ahdisti ajatus, että kuvani vaeltelevat pitkin internetin ihmeellistä maailmaa ties kenen nähtävänä ja ties minkä asiayhteyden ohessa. Vaikka ne saakin "suojattua" kaikilta paitsi kavereilta. Kloppisen kuviakin harkitsin pitkään, mutta päädyin lataamaan niitä Facebookiin sillä verukkeella, että esimerkiksi sukulaiset asuvat pääosin toisella puolella Suomea ja näin he pääsevät siltikin näkemään Kloppisen kasvua ja kehitystä.

On varmaan aika selkeä juttu, että tänne en tule ikipäivänä lataamaan lapsistani tunnistettavia kuvia. Tämä on minun linjani: varovainen. En halua nähdä tai kuulla, että omien lapsien kuvia käytetään väärin jossakin helvetin Irc-galleriassa. Toisaalta minun linjani on myös rohkea. Kasvottomuuden turvin saatan kirjoittaa melko hurjistakin asioista ilman että pelkään jonkun heittävän minua tomaatilla kauppakeskuksessa tai spreijaavan ulko-oveeni kirkkoveneen.

Lukijakuntani tuntuisi olevan kyllä melko täyspäistä sakkia. Olen kirjoittanut vaikka mistä kieli keskellä suuta ja jälkeenpäin ajatellut, että ei herran jumala mitä turhaketta/sensuuria kaipaavaa mättöä, ja siltikin olen säästynyt kaikelta asiattomalta shaibalta. Toki toki, positiivinen palaute todella tuntuu sydämessä saakka ja innostaa jatkamaan. Blogin kirjoittamisen motiiveja ne eivät saa kuitenkaan olla. Juttujen pitää lähteä sydämestä ja kirjoittajan aidosta halusta – ei toisten halusta lukea vaan "jotain". Menipä vähän out of topic.

On harmi, että kivoja blogeja ei enää pysty anonyymisti (saati lainkaan) seuraamaan ja/tai että näillä bloggareilla ei ole enää mitään "oikeaa sanottavaa", kun he kommenttien pelossa kirjoittavat vain tyyliin mitä tänään syötiin lounaaksi. Mikä on toki sekin ihan kiintoisaa – toisinaan. Minua itseäni lukijana kuitenkin kiinnostaa kirjava kombo kirjoittajan syvällisemmistä mielipiteistä sekä pinnallisesta hömpästä.

Moni bloggari on toki tarjonnut mahdollisuutta liittyä lukijaksi salasanalla suojattuun blogiin. Itse en ole näihin koukkuihin tarttunut kertaakaan, ainakaan vielä, sillä minusta tällöin blogien lukeminen menee mukaturhan vaikeaksi. Niin kiinnostavaa blogia ei minun mittakaavalla kirjoita kai kukaan, että jaksaisin nähdä tuollaisen "vaivan".

Sellaisia tuntemuksia täälläpäin siis viime päivinä, viikkoina, kuukausina. Loma lähenee ja ylihuomenna lähdemme yli viikon kestävään reissuun. Huomenna on luultavasti tulossa vielä postaus, jos ehdin, mutta muuten luvassa on siis reilun viikon tauko papatuksistani – enjoy the silence. ;)


Nina

Ps. Tarkoitukseni ei siis todellakaan ollut mollata kenenkään valintoja esimerkiksi kuvien julkaisemispolitiikassa. Itse nautin kyllä kovin kauniista kuvista blogeissa ja tiedostan hyvin, että oma blogini jää varmasti kakkoseksi näille blogeille. Keep up the good work!

1 kommentti:

enma kirjoitti...

Oon miettiny tota ihan samaa.
Nykyään kun selailee blogilistaa, tosi monesti silmiin osuu otsikko " blogin kohtalo" tms.
Omastaki lukulistasta on kadonnu monta kivaa blogia pois, tai sitten salasanan taakse.