Se ei vaan tajuu?

Nimittäin kampaajani. Hän ei enää osaa jostain syystä toteuttaa toiveitani eikä näköjään oikein pysyä aallonharjallakaan siitä, että mikä on pop ja hip ja hop. Mutta mikäköhän siinä sitten on, että sen kampaajan vaihtaminen ventovieraaseen uuteen on niin isolta ja mullistavalta tuntuva juttu...? Monen monituista kertaa olen vannonut, että nyt riitti, hilaan rahani mieluummin paikkaan, josta astun tyytyväisenä ulos, mutta sitten myöhemmin hellyn ja annan luottokampaajalleni vielä mahdollisuuden. Toisaalta, eihän hän joka kerta mielestäni epäonnistukaan, vaan on myös kertoja, kun astelen kampaamosta erittäin tyytyväisenä ulos.

No, tällä kertaa kampaajalla pyynnöstäni kadotettiin tyvikasvu ja laitettiin tukkaan, erityisesti latvaan, vaaleita raitoja. Tällaisellä tyylillä olenkin mennyt jo läpi kevään ja kesän, mutta tällä kertaa oli tavoitteena raikastaa ilmettä entisestään vaalentamalla lisää. Pyysin, tyhmä tyhmä tyhmä minä, myös ylemmäs (lähemmäs tyveä) raitaa, sillä tukkani on kasvanut aika hurjaa vauhtia ja ajattelin sen näyttävän paremmalta niin. Erikseen tietenkin mainitsin, että en halua sellaista tönks-palkkiraitaa lähtemään tyven juuresta, vaan raitojen pitäisi lähteä sieltä täältä hiuksista luonnollisen kauniisti.

Ja kuinkas sitten kävikään... Tukassani on niitä perkeleen palkkiraitoja, perkele, ja tukka on muutenkin makuuni aivan liian keltainen, kun enemmänkin toivoisin sen olevan sellainen ihanainen hiekkaisen beige. Hiukset kiinni nuo raidat näyttävät omiin silmiin aivan järkyttäviltä! Kattokaa ny!

HUOM, VAROITUS: Luvassa Horror-kuvia hienosti kasvot retusoituina. Älkäätten nähkö painajaisia, ettehän? Koitin nimittäin oikeasti ladata koneelleni jonkin idioottihelpon kuvankäsittelyohjelman, mutta se piru ei kertakaikkiaan vain toimi, vaan lopettaa jatkuvasti toimintansa, mitä minun hermoni eivät tietenkään kestä...

 

 

Tukka auki raidat sentään jotenkuten sekoittuvat pehkooni eivätkä hyppää silmille samoin kuin kiinnipitäessä. Vähän parempi kai? Onneksi pidän tukkaani kiinni äärimmäisen harvoin. Lähinnä kotona, kun Kloppinen roikkuu niissä muuten kaksin käsin. Viittä vaille olen kuitenkin jo ollut ostamassa hiusväriä, että tekisin itse noille päällimmäisille hiuksille jotain taikoja. Olen kuitenkin vielä malttanut mieleni, josko näihin jotenkin kummassa tottuisi tai jospa silvershampoolla saisi jotain ihmeenpoikasta aikaiseksi... Ainakin sävyn suhteen.

 

 

Että voi vaihtamisen vaikeus vaan! Onhan tämä kampaaja-asiakassuhdekin eräänlainen parisuhde. Ei siitä niin vain lähdetä. Vai lähdetäänkö?

Onko teillä luottokampaajia? Osaavatko he aina toteuttaa teidän toiveitanne?

Rumin kuva-terkuin,

Nina