keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Sormiruokailun mysteeri sekä ihanat kengät.

Sormiruokailu ja sen harjoittelu ovat minulle ihan oikeasti yksi iso kysymysmerkki, jota en koskaan muista ihmetellä ääneen, kun olemme neuvolassa. Millä ruoka-aineksella sitä pitäisi harjoitella, mikä suupala on sopiva? Pelkään kuollakseni, että yhtäkkiä Kloppinen alkaa kakoa ja on tukehtumaisillaan. Se on minun kauhuskenaarioni. Joka kävi sitten toteen eilen...

Thank God, Ukkokulta oli kotona - hänellähän ovat nuo ea-taidot hallussa. Ja hänellä muutenkin on tilannetajua ja rauhallisuutta, toisin kuin minulla. Minä vain hätäännyn enkä saa parhaassa tapauksessa tehtyä mitään muuta kuin seistyä paikoillaan kauhusta kankeana. Niin kävi eilenkin, kun Kloppinen söi banaaninpaloja. Yksi pala sujahti kurkkuun ja näytti hetken aikaa siltä, että Kloppinen ihan totta tukehtuu. Sydämeni jätti lyömättä vähän hiton monta lyöntiä, kun tajusin mistä on kyse. Ukkokulta taputti ensin reippaasti poikaa selkään, ja sen jälkeen nosti vielä pojan syöttötuolista ja pää alaspäin taputti uudelleen.

Se liukas pirulainen, banaaninpala, lähti onneksi ja säikähdyksellä selvittiin. Mutta into jatkaa sormiruokailua, väheni entisestään. Hitto vieköön, en ihan oikeasti edes uskalla ottaa riskiä, että antaisin pojan syödä jotain itse, kun Ukkokulta on töissä. Never ever. Minähän purskahdin aivan hillittömään itkuun tämän episodin jälkeen. Tätä skenaariota minä tosiaan olin pelännyt ja nyt se kävi toteen. Voi hitto, mikä vinha tunne onkaan se, kun ihan helvetisti säikähtää, että omalle lapselle kävisi jotain.....

Kiinnostaisikin kuulla, että miten te muut äippä-tyypit olette tätä sormiruokailua harjoitelleet? Onko teille käynyt näin, että jotain on juuttunut kurkkuun? Mitä syötävää te tarjoatte taaperoillenne?

Me ollaan maisteltu ruisleivän palasia, sitä berkeleen banaania, vesimelonin paloja, appelsiinin lihapaloja ja tietysti maissinaksuja. Ja tuntuu, että jos minun leikkaamat palat ovat aivan hiton pieniä, niin poika ei saa niistä mitenkäänpäin otetta ja touhu menee ihan pelleilyksi. Sitten taas isommat palat ovat vaarassa joutua nieluun ilman pureskelua ja möyhentämistä. Olen huomannut, että toiset kersat saavat isoja paloja esimerkiksi kurkkua, joita he itse pureksivat. Miten ihmeessä muut vanhemmat oikein uskaltavat? Eivätkö he pelkää, että nämä lapsoset haukkaavat liian ison palan ja nielaisevat sen sellaisenaan?

Apua? Olenko minä ainut ylihuolehtivainen äiti?

No, loppuun jotain kevyempää ja piristävämpää. Nimittäin kenkiä. Nimittäin Minna Parikan <3 kenkiä <3. Olen tietenkin jo jonkun verran kelaillut mielessäni hääkenkäehdokkaita ja mieluisin vaihtoehto olisi ostaa kengät, joilla olisi käyttöä jatkossakin. Joilla olisi sekä tunnearvoa että rahallista arvoa. Nämä kolme paria voisivat sopia hääpäivään ja johonkin muuhunkin päivään:




Aivan ihania, eikö?! <3


Nina

Ps. Mikäköhän siinä on, että kun päivässä on jotain kellotettua ohjelmaa, kuten vaikkapa lääkärikäynti, niin Kloppinen ei nukahda millään ilveelläkään päikkäreilleen? Siis "ajoissa" niin, että ehtisi nukkumaan kunnon normipäikkärit. Muuten poika TIETENKIN sammuu kuin saunalyhty pinnikseensä, jos ohjelmassa ei ole mitään ja ollaan vain kotona. Why, oh why? Mitä tästä opimme - aikataulut lapsen kanssa eivät tunnu KOSKAAN pitävän...

Pps. Niin, tänään siis minulla on jälleen lääkäri äitipolilla, jossa tsekataan Jäpikän painoa sekä minun sokeriarvoja. Jälkimmäiset ovat viime aikoina olleet ärsyttävän korkealla, vaikken ole edes syönyt mitään ihmeellistä! Minä varmaan joudun piikittämään lopun aikaa itseeni insuliinia ja Jäpikkä painaa varmaan neljä kiloa jo nyt... Pessimisti ei pety, vai miten se meni?

5 kommenttia:

T kirjoitti...

Meillä aloitettiin kurkulla alle puoli vuotiaana ja ihan hyvin menee :) Sellanen tanko sitä ja likka jäystää tyytyväisenä ikenillä (kuun lopussa tulee 10 kk täyteen ja hampaita ei näy ei kuulu). Riisikakkuun ipana meinas tukehtua, kun otti liian ison palan, mutta kako sitten palan pois oksennuksen kera :/ Kyllä sitä itsekin säikähti. N syönyt itse esim. jauhelihaa, perunaa ja kukkakaalia pilkottuna.

T kirjoitti...

Ai niin ja itsekin kuolaan Minna Parikan kenkiä. Yritän etsiä silloin tällöin huutiksesta kenkiä nimeltä Custard pump ja Dessert boot. Ovat niin arvokkaita uutena, mutta niin upeita :)

enma kirjoitti...

Mä oon antanu kurkkua, banaania, vesimelonia, ruisleipää, riisikakkua, päärynää, porkkanaa..
Ja sellasina käteen sopivina paloina. Emilillä nyt ei vielä suusta löydy kun kolme pientä hampaan alkua, joten oon uskaltanu antaa. Riisikakusta saa toisinaan aika isojakin paloja irti, mut toistaseks kerran kakonu ja itsekseen selvis tilanteesta.
Mä tilasin kuitenkin fresh food feederin, kätevä! Ei tarvitse pelätä että milloin tukehtuu, eikä olla koko ajan antamassa käteen banaania joka tippuu koko ajan.

Nina kirjoitti...

Meillä hampaita on tällä hetkellä huimat neljät, mutta niillä saa kyllä purtua kunnon paloja irti. Ja siksi niin paljon jännittääkin antaa jotakin käteen pureskeltavaksi. Maissinaksutkin syödään kahdessa osassa nykyään - onneksi sulavat nanosekunnissa suuhun!

Enma: Mä luinkin sun postauksen tosta feederistä. Ilmeisesti oot tykännyt ja on ollut näpsä?

T: Nuo Parikat ovat tosiaan upeita! Huutiksesta niitä tulee itsekin toisinaan kateltua, että joskos vaikka tärppäis. :) Uusina ne tosiaan ovat näin kotiäidin kukkarolle aikas arvokkaat...

enma kirjoitti...

On ollu tosi kätevä, voin lämpimästi suositella :)