1) En ole valas. Olen vain raskaana.
2) Helle on kamalaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni.
Nyt helle toki hävisi ja tämä hellii kovasti minua.
Ei saisi valittaa, olenhan voinut läpi helteiden melkoisen hyvin. Turvotusta on ollut vain vähän pohkeissa ja jaloissa. Siinä se. Tiedän, että moni kohtalotoverini on kärsinyt paaaaaljon enemmän.
Tv:stä tulee Suurin Pudottaja (eihän sieltä toki näin kesäisin muuta tulekaan). Voi ihrat ja löllyrät, kuinka tämän raskausolemuksen kantaminen voikaan joskus vaikeaa. Leventynyt perse, jenkkakahvat, löllyävät jalat. Yhyih. Vatsaani rakastan tosin päivä päivältä enemmän. Se on kiinteä ja täydellisen pyöreä. Vielä täydellisen kaunis ilman ainuttakaan raskausarpea, vaikka raskausviikkoja on tätä kirjoittaessa 28+0. En toki tiedä, että tulevatko ne yleensä vasta myöhemmin? Neuvolassa vain kehaistiin, että ahkeran rasvaamisen takia olen tainnut välttyä näiltä arvilta. Ahkeran rasvaamisen takana ei piile vain loputon pinnallisuuteni, vaan myös aivan hillitön kutina.
Suuri vatsani kuitenkin aiheuttaa ihmisissä kommentoimisen tarvetta: "Voi, kuinka suuri se on!"& "Oletkos nyt ihan varma, että sieltä tulee vain yksi vauva?". Ehei. Sinä sen luultavasti tiedät ja näet paremmin kuin minä ja kaksi eri ultrannutta kätilöä. Huoh ja murrr. Luultavasti kukaan ei tarkoita mitään pahalla, mutta olen silti aivan kurkkuani myöten kommentteja koostani. Siro olemukseni on enää muisto vain, tiedän sen kyllä, mutta en perhana mahda sille mitään! Tämä vatsa syntyi jostakin aivan muusta aktiviteetista kuin syömisestä. Ja vaikka vatsani on mennyt yläkäyrillä kokonsa puolesta, en vain suostu myöntämään, että se johtuisi siitä, että syön kuin porsas. Vaikka ehkä teen sitäkin. Joskus. Mutta en ihan joka päivä.
Raskausviikolla 27+0
Kesällä 2010 (Nolo teini-peili-kuva, oh I know...)
Vaa'an lukema on nyt niin mieletön, 70 kiloa, ettei sitä aina voi vain uskoa todeksi! 60 kilon ylittäminen oli eräänlainen rajapyykki, sillä en ole koskaan eläessäni painanut niin paljoa. Ja nyt tuo 70 kiloa. Taivas varjele (mitä sieltä tulee?!). Tähän mennessä olen siis lihonut noin 13 kiloa. En halua edes kuvitellakaan, että mikä on loppupaino... :O
Lihomisen piikkiin laitan kuitenkin myös tupakoinnin lopettamisen. Aineenvaihdunnan hidastumisen kehossa on voinut miltei tuntea. Ero on hurja – en todellakaan enää ihmettele miksi ihmiset lihovat, kun he lopettavat tupakoinnin!
Mitä paksuimmin ja pläskeimmin terkuin,
Nina :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti