Ymmärrän kuitenkin sen verran, että vauvojen vaatteiden ostaminen uutena Stockmannilta (Anteeksi Stockmann, Teissä ei ole mitään vikaa. Olette vain hivenen kallis ja siksi tässä esimerkkinä. Puss.) on järjen köyhyyttä. Ensinnäkään en tiedä minkä kokoinen vauva sieltä tulee. Mitä jos sadalla eurolla ostamani vaatteet eivät mahdu vauvalle edes synnärillä. Niinpä. En ota siis riskiä. Tai ainakin vähennän riskiä ja mahdollista tulevaa mielipahaa yrittämällä ostaa suurimman osan vaatteista kirppareilta.
Innoissani olen repinyt näistä hintalappuja jo irti, joten en tietenkään muista näiden ostosten tarkkaa hintaa. Sen verran kuitenkin voin paljastaa, että yli viittä euroa en kovin helpolla suostu maksamaan perusvaatteista. Olen ollut yllättynyt, kuinka sikahintaisia, tahraisia rättejä jotkut kehtaavat myydäkään! Onneksi seassa on helmiäkin. :)
Olen muuten lisäksi huomannut ilmiön, että on "oikea" valinta ostaa vauvan tavaroita käytettynä. Jos hehkutan ostaneeni jotakin uutena, saatika kalliilla hinnalla, tätä äimistellään erinäisissä äiti-piireissä kovasti. Tuntuu, että se on jotenkin moraalisesti väärin ja yleisesti ei-hyväksyttävää. Sen sijaan pointseja kerää, jos vauvalle ei osta juuri mitään itse, vaan saa kaiken tutulta käytettynä. Jännä ilmiö. Josta en tosin moksiskaan, vaan ostan uutena(kin) asioita juuri niin paljon kuin itse tahdon ja haluan.
Voi kuulkaas tätä pinnallisuutta niin.
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti