Tätä kirjoittaessani olen juuri tullut neuvolasta ja Ninaa nyt vähän vituttaa. Aamupalaksi vetäisin sen enempää ajattelematta sokerihuurrettuja maissihiutaleita maidon kanssa ja sitten suihkun jälkeen marssin hikisen limaisena neuvolaan ja pissata lurautin purkkiin. Neuvolantäti sitten totesi, että voi voi, pissassa on sokeria. Kerroin, että menin aamiaiseksi syömään näitä kyseisiä muroja ja vaikka neuvolantäti itsekin arveli sokeriarvojen johtuvan meikätytön aamiaisesta, sain silti lähetteen sokerirasitukseen. Taas.
Äidilläni on siis toisen tyypin diabetes, joten olen ollut jo kahdessa eri sokerirasituksessa tähän mennessä. Molempien tulokset olivat hyvät/normaalit. Vaarana kuitenkin on, että sairastun raskausajan diabetekseen, joten niinpä minua, neulakammoista ja aamulla kiljuvaan nälkään heräävää, tytön heitukkaa kutsuu taas vähintään 12 tunnin paasto ja verikokeet. Eli sokerirasitustesti. Hitto vieköön. Ärsyttää. Vaikka ymmärrän, että tässä tietysti vain pidetään minusta ja vauvasta hyvä huoli. Silti. Raah!
Epäreilua ja väärää tästä tekee kuitenkin se, että ystäväni odottaa vauvaa lähes samoilla viikoilla kuin minä ja hän syö ja tekee mitä mieli tekee kaikkien arvojensa ollessa täysin normaalit. Toivon ystävälleni tietenkin mitä parhainta vointia ja mitä terveintä pikkuihmistä, mutta tässä sen huomaa kuinka epäreilusti nallekarkit laitetaan jakoon kromosomi-dna-whåtever-juttuja annettaessa. Toiset vetävät naamariinsa mitä tahansa ja ovat kooltaan silti langanlaihoja vinkuheiniä, ja toiset taas lihoavat 1,5 kiloa pelkästä Mäkkärin pussin pitelemisestä.
Kävin kaupassa neuvolan jälkeen ärsyyntymässä lisää ja mieleni teki kovasti jätskiä tai jotakin, sillä on kohtalaisen kuuma päivä. Vaan pyh. Ostin nektariineja ja ajattelin kuinka ystäväni vetää samalla hetkellä kaksin käsin suklaata.
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti