sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Yliluonnollinen ilmiö


Vielä kun kesää on jäljellä (ja kesäkukkani ovat voimissaan), on pakko tehdä pikkujuttu pihan laittamisesta. Olen niin kaupunkilainen kuin joku vain voin olla ja kodinhengetärtä minusta ei saa oikein tekemälläkään. Mutta! Pihan laittamisesta minä pidän ja oikeesti ja kovasti.

Takapihan patio.

Etupihastamme räpsäisty kukkakuva.

Muutaman vuoden kerrostaloasumisen jälkeen nautin suunnattomasti siitä, kun saan kuokkia omalla pienellä, postimerkin kokoisella pihallani ja istutella kukkia sekä ihmetellä niiden kyvykkyyttä elää minun hoivaukseni ansiosta. Kerrottakoon nimittäin, että jokaisen sisällä olevan viherkasvin onnistun kyllä nirhaamaan. Olenkin elämässä oppinut, että on aivan yks ja sama, että kasteleeko niitä vai ei - ne kuolevat kuitenkin.

Pimeinä iltoina on ihanaa poltella myös kynttilöitä, joten lyhtyjä löytyy aina meikätytön pihalta.



Mutta pihakasveja (muutamaa kuolemaansa jo etukäteen hamunnutta yksilöä lukuunottamatta) olen onnistunut hoitamaan niin, että ne elävät ja jopa... KASVAVAT! Ooooh! :D





Nina

Ei kommentteja: