Raskauteeni nimittäin. Olen tainnut löpistä kaikkea muuta enemmänkin ostosreissujeni helmistä kuin itse raskaudesta. Nyt kuitenkin mennään jo loppuraskauden alkua, joten nyt on hyvä hetki alkaa vaikeroida vaivoista, kun on muutenkin huono päivä. Muah! :) <3
Nyt, raskausviikolla 29+5, voin ihan hyvin. Vaivoinani on tällä hetkellä pääasiassa huonosti nukutut yöt ja turpea olo. En ole siis turvonnut juurikaan, mutta vatsani tuntuu siltä kuin se repeäisi kahtia hetkenä minä hyvänsä ja tekisin historiaa synnyttämällä lapsen vatsanahan läpi... Olen melko varma, että myös vatsavuokralainen on yhtä mieltä historian tekemisen kanssa - siihen malliin hän änkeää itseään vatsaa vasten ja painaa. Se tekee paikka paikoin todella kipeää ja välillä valitankin mielitietylleni olevani raskaana jotenkin väärin: Vau-kirjassakin lukee, että pitäisi hiljentyä ja nauttia vauvan liikkeistä. Varmasti joo, eihän sitä tällaista joka päivä tunne hamaan tulevaan saakka, mutta härrekyyd, tämähän oikeesti tekee kipeää... :/ (Onko vatsassani maailman vahvin vauva?)
Vatsan jatkuva venyminen ja pinkeys mietityttävät. Miten raskausarvilta voi kukaan välttyä tämän rääkin jälkeen? Nahka-parka. Anna anteeksi tämä 9 kuukautta. :)
Vatsa tuntuu jättisuurelta (ja ajatus siitä, että voi, sehän vielä kasvaa) ja se osuu joka paikkaan: huonekaluihin, pakastealtaaseen kurkottaessani sieltä jotakin, muihin ihmisiin... Suuri vatsa haittaa jo yöuniakin, sillä sopivaa asentoa on vaikeaa löytää. Yksi yö heräsin siihen, että vauva jotenkin painoi keuhkojani ja minun oli aivan käsittämättömän vaikea hengittää. Asennon vaihtaminen öisin tarkoittaa kuta kuinkin sitä, että siihen urakkaan on oikein herättävä ja keskityttävä. Lisäksi vieressä kuorsaava muruni vaikeuttaa kauneusuniani vaihtamalla omaa asentoaan sellaisella jytinällä, että koko vatsani (ja minä siinä mukana) heiluu... Ja sehän vasta öisin ottaa päähän, vaikka nyt kuulostaakin koomiselta! :D
Suuri vatsa on kipeyttänyt sitten selkäänikin. Ja vieläpä jotenkin aivan eriskummallisesta paikasta: oikean puolen kylkiluiden takaata. En tiedä mikä on tuon ihmiskehon paikan nimi, yläasteella kun ei jaksanut tuo biologia niin kiinnostaa. :) Autossa istuminen on aivan yhtä tuskaa, joten matkailumme Pohjanmaalle tulee vähenemään väkisinkin. Autossa istumisesta kipuilu alkoi ja nyt selkäni kipuilee sitten muutenkin. Kuten nyt, tätä kirjoittaessani.
En ole ennen tiennyt mitä närästys on, mutta nyt luulen olevani totuuden lähteillä... Polttavaa tunnetta en ole vielä tuntenut (Knok, knok...) kurkussani, mutta röyhyjen mukana tulee nykyään ihanan naisekkaasti vatsani sisältöä. Yrph... :P Syömisen jälkeen joudun välttelemään kaikenlaista makoilua ja lattiaan kurkottelua, vaikka kuinka haluaisin ottaa ruokanokoset saatika nostaa maasta 200 euron setelin. No can do.
Minulla ei ole ollut juurikaan mielitekoja, erikoisia sellaisia varsinkaan. Lähinnä mieleni saattaa yhtäkkiä tehdä pehmistä, jos satun näkemään jäätelökioskin tai sen mainoksen. Muuten en sellaista osaa edes kaivata. Toki suolakurkkuja on tullut syötyä raskauden aikana, mutta niitä olen syönyt silloin tällöin ennenkin, joten en oikein osaa nähdä, että tämä himo olisi johtunut raskaudesta. Eli kertaakaan en ole miestäni laittanut keskellä yötä hakemaan minulle lakritsijäätelöä hernekeitolla. Mahtaakohan mieheni edes ymmärtää kuinka onnekas hän on?! ;)
Nina
Ps. napani on vielä "kolossaan", mutta epäilen sen lähiviikkojen aikana vielä pulpahtavan ulos. Sen verran napani jo törröttää. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti