Oma on oma.

Ja tämä lausahdus pätee mielestäni lähes kaikkeen: omaa autoa on paras ajaa, oma lapsi ei ole läheskään niin ärsyttävä kuin toisten, omaa sänkyä ei nyt edes voi verrata vieraaseen sänkyyn jne.

Lisäksi tällä hetkellä koen tämän pätevän myös vauvan vaatteisiin. On aivan mahdottoman mukavaa, kun joku muistaa odottavaa äitiä antamalla kasan vauvan vaatteita sekä muita tarvikkeita. Mutta itse saan heti allergisen reaktion, harmaan hiuksen sekä migreenin, jos ystävällinen lahjoittaja pyytää lahjoittamiaan asioita kuten vaatteita takaisin, sillä osa hänen "antamistaan" vaatteista on niin rakkaita, ihania, tärkeitä ja mahtavia, että ne pitää säästää lapselle itselleen eläkeikään asti muistoksi.

Minulle iskee heti pieni paniikki. Pelkään pestä (saatika ottaa käyttöön) tämmöisiä vaatteita - nehän saattavat venahtaa, kitsahtaa kasaan, menettää värinsä tai ottaa väriä jostakin toisesta vaatekappaleesta. Mitä jos koirani syö tämmöisen silmäterä-bodyn, kun siinä on kaulus täynnä herkullista ja vastustamatonta puklua?! Mitä jos vaatekappale syttyy tuleen, joutuu karhun kynsiin tai tulvan uhriksi, tai vaikkapa mystisesti katoaa...? Mitä jos unohdan palauttaa yhden viidestäkymmenestä saamastani bodystä? Epäilläänkö minua heti vihuliaiseksi varkaaksi, joka tahtoi toisen perintöbodyn omalle vauvalleen? Lyödäänkö välit poikki ja puhutaan pahaa tuttaville?

Ei, ei, kyllä tällaiset "lahjoitukset" jäävät kaappiin odottamaan äärimmäistä hätätilaa, tilannetta että minun on aivan PAKKO ottaa ne käyttöön, kaikkien muiden vaatteiden jäätyä vaikka karhun raatelemiksi.

Tässä "lahjoituskassista" löytynyt muutama vaatekappale, joita lahjoittaja ei halunnut takaisin. Kai?

Olen kuitenkin kiitollinen, että näitä "lahjoittajia" on. Onhan se hieno piirre ja varmasti jollekulle nämä ihmiset ovat kultaakin arvokkaampia. Mutta itse olisin mieluummin vaikkapa valmis maksamaan vaatepussukasta jotakin, jotta saisin ne omakseni. Silloin voisin ottaa rennosti ja olla jatkossakin silittämättä vaatteita tai välittämättä jos jokin luonnon katastrofi sattuu potkuhousuille.



Nina