En malta odottaa.

Pian alkaa 34. raskausviikko ja arvioituun h-hetkeen on enää 6 viikkoa! Apua! Ja ihanaa! Synnytyksen lähestyessä sitä miettii jo aikaa, kun vauva on sylissä eikä enää asusta vatsassa. Ja vaikka koko raskausaikani on ollut hyvinkin siedettävää ja helppoa (jälleen kerran koputtelen täällä puuta...), niin tietysti odotan jo innokkaasti sitäkin, että pääsen tästä kömpelöstä vauvavatsasta ja raskaanaolevasta olemuksesta eroon. Näin ollen tämä postaus luettelee asiat, joita tämä tuleva mamma on kovasti kaivannut viimeiset 30 viikkoa.

Kas näin se lyllertää menemään. :)

Tässä meneillään rv 33+0. Olen vatsan lisäksi kasvattanut itselleni näköjään myös allit. <3
Voi kuntosali, me vissiin nähdään vielä. 

Kunnon seksiä. Kaikenlaisissa asennoissa, ihan luovasti ja irstaasti kuulkaas lähetyssaarnaajassakin. Vatsat vastakkain, kunnolla lähekkäin. (Tiedän, että monikaan ei esimerkiksi loppuraskauden aikana innostu seksuaalisesta kanssakäymisestä, mutta minä olen siinä(kin) poikkeus: voisin "urheilla" ukkokultani kanssa aamusta ehtooseen. Ja niinä kertoina, kun muru viekottelee tätä paksuvartista seksipommia, niin hän ei todellakaan laita hanttiin... :D)

Vatsallaan olemista. Nukkumista, oleilua. Kykyä olla vain vatsallaan, jos siltä tuntuu. Esimerkiksi lehtien lueskelu vatsallaan sohvalla... Ah. Soon, my sofa, soon...

Kykyä olla virtsaamatta useampi tunti. Sitä tunnetta, ettei jatkuvasti rakossa tunnu inha paine, kun pikkuisemme päättää lepäillä rakkoani vasten tai käsillään (?) painella (?) sitä. Vaikka vielä toistaiseksi olen välttynyt pahimmilta virtsatipoilta pöksyissäni, isosti nauraminen ja paine rakossa on pelottava yhdistelmä.

Lupaa syödä MITÄ VAIN. On raskasta miettiä, että onko mozzarella mitä juustoa. Naurakaa vain, mutta en ole oikein koskaan perehtynyt ruoka-aineksiin enkä oikeasti tiedä, että mikä sisältää mitäkin. En ole oikein koskaan ihmeemmin piitannut salmiakista tai lakusta, mutta nyt kun niiden syömistä pitäisi rajoittaa, niin luonnollisesti himoitsen niitä joka kerta kaupan karkkihyllyllä. Ajatus, että voin tilata pitsan huoletta aurajuustolla ja syödä ihanaa kanasalaattia vuohenjuustolla, on... mmm, hyvin houkutteleva.

Lupaa juoda lasin punaviintä. Luultavasti punkku näyttää nyt paremmalta kuin mitä välttämättä edes maistuisi, mutta voih, jo pelkkä punkun tuoksu saa minut sekaisin... Toivottavasti en anna itsestäni ihan hirvittävän alkkiksen mielikuvaa, sillä sellainen en todellakaan ole, mutta ajatus myös huurteisesta terassilla tai ihanan kuivasta omenasiideristä... Tai skumpasta! Nam! :D

Lupaa polttaa yhden savukkeen. Tosin tämä tie ja ajatus pelottaa minua suuresti. Entisenä röökaajana pelkään tietysti, että retkahdan uudestaan. En halua olla sellainen röökiltä haiseva, kurttuinen mutsi! Mutta jos pystyisi elämään niin, että joskus kun ottaa ystävän kanssa lasin (tonkan) punkkua, niin voisi tuprutella muutaman savukkeen. Hmmm, kiusauksia, kiusauksia...

Ketterää olemustani. En ole koskaan ollut superkuntoinen supersportti, mutta kohtalaisen hoikka ja taipuvainen kuitenkin. Odotan innolla kykyä vetäistä kengät jalkaan tosta vaan, kykyä leikata varpaankynsiä tosta vaan sekä vaappumisen loppumista.

Vanhoja vaatteitani. Sormet ristiin, että mahdun niihin vielä! No, vaikka en heti mahtuisikaan, niin silti ajatus, että voin ostaa "normaaleja" vaatteita eikä minun tarvitse miettiä, että mahtuuko tuonne vatsa ja leveneekö lantioni kuinka paljon, on tällaiselle himoshoppaajalle kutkuttava. Etenkin kun sesonki on vaihtunut, niin olen melkoisen malttamaton talvivaatteiden ostamisen suhteen...

Rakennekynsiä. Olen jo päättänyt, että tässä lähiviikkoina teen inventaarion kotistudiooni ja teen tilauksen muutamista tarvikkeista. Ja heti vain kun aika on kypsä, teen itselleni kynnet! Jiihaa!

Tällaisia tulee askarreltua paskarreltua huvin ja urheilun vuoksi. :)

Näitä asioita on varmasti muitakin, mutta tässä nyt muutaman päivän mietinnän tulos ja hedelmä. Tiedän, että jään toki kaipaamaan vauvamasuanikin, etenkin kun se vain on (tai ainakin oli) niin mahdottoman sievä ja pyöreä, mutta jospa sellainen vielä siunattaisiin meille toistekin... :)

Nina