Ajattelin muistoja verestääkseni ja kullatakseni tehdä pienen postauksen alkuraskaudesta. Oikeastaan minun alkuraskausaika ei ollut kovinkaan dramaattista ja kamalaa, kun olen kuullut ystäviltäni, että pönttöä on halattu aamusta iltaan (niin että mikä AAMUpahoinvointi??!) ja jotkut tutun tutut ovat olleet jopa tiputuksessa pahoinvointiensa kanssa. Huh, ei käy kyllä kateeksi! Tosin olen joskus joltakin kuullut, että tytöt laittavat äidit enemmän koetukselle ja aiheuttavat huonovointisuutta poikavauvoja enemmän. En sitten tiedä?
Itselläni ei ollut juurikaan oireita ennen kuin päätimme tehdä raskaustestin. Kuukautiseni ovat olleet lähes aina todella säännölliset ja siksi jo kolmantena päivänä meikätyttö uumoili, että nyt on jotain "vialla". Rintavarustus oli todella arka ja kipeä, se jäi mieleen. Jopa asennon vaihtaminen öisin teki kipeää.
Jotenkin oli vain sellainen fiilis, että nyt on lähdettävä hakemaan raskaustestiä. Ja aikani maaniteltua asiasta miehelleni, olimmekin jo matkalla kohti apteekkia. Ostimme tuplapakkauksen testejä, oli halvempi pakkaus ja mieheni totesi, että jos tosta nyt tulee negatiivinen tulos, niin voidaan sitten joskus tulevaisuudessa käyttää toinen. Pakkauksessa oli kiinni Vauva-lehden mainos, jolla sai tilattua yhden ilmaisen Vauva-lehden näytenumeron. Naureskelimme sille ääneen. Kunnes menimme kotiin. Ja teimme testin. Teimme toisen. Hyvä, että sain tikun törkättyä pissasuihkuun, kun viiva jo ilmestyi isompaan ruutuun. Hihittelimme sängyssä peiton alla. Taisimme jopa vähän itkeä tirauttaakin. Olo oli aivan käsittämätön, sitä fiilistä emme varmasti kumpikaan unohda ikinä. Niin, ja sitten tilasimmekin sen Vauva-lehden ilmaisnumeron. :) <3 (ja nyt kiroan lehtimyyjiä, jotka soittelevat aina silloin kun eivät lähetä minulle suorapostia liittyen Vauva-lehteen)
Hyvin pian sitten iskikin pahoinvoinnit, ehkä joltain viikolta 5-6 eteenpäin. Jatkuvasti sai syödä jotain pientä, ettei olo huononisi. Vain yhden kerran olen (ainakin tähän mennessä) joutunut turvautumaan oksentamiseen ja silloinkin yökkäsin puoli desiä sappinesteitä. Tämän kaikki halusivatkin kuulla, eikö? :D Mutta, sitten ne pahoinvoinnit katosivat jo noin viikolla 8-10 ja eipä niitä sitten sen koommin enää näkynyt. Ensimmäiseen neuvolaan menimme pelonsekaisin tuntein, sillä tietysti pelkäsimme, että raskaus on keskeytynyt tai keskeytymässä, kun oireetkin ovat kadonneet. Neuvolassa ei paljon lohtua jaeltu (papereita ja lippulappusia sen sijaan jaettiin), todettiin vain, että alussahan raskaus voi vain mennä ihan helpostikin kesken. Olimme molemmat pettyneitä ensimmäiseen neuvolakäyntiin, jotenkin me keltanokat kai luulimme, että siellä selviää vähintäänkin tulevan lapsemme silmienväri ja äo.
Yksi selkeä oire oli myös vatsan nippailu. Alussa ihmettelin tuota outoa tuntemusta, mutta näin jälkeenpäin that all makes sense. Toisaalta myös menkkakivut aiheuttivat minussa hämmennystä - onko tässä nyt kuitenkin kuukautiset tulossa? Onko tämä raskaus todella menossa jo kesken?! Pakko varmaan mainita, että kärsin myös melkoisesta ummetuksesta... Kuulostaa namilta, mutta haluan olla inhorealistinen. Muutaman vessareissun jälkeen arvelin, ettei synnytys VOI olla kovin paljon pahempaa! :D Toki epäilen vielä syöväni sanani...
Alusta asti olen ollut myös normaalia väsyneempi. Töissä haukottelin ja tuijottelin näyttöäni lasittuneella katseella. Karkkeja syömällä pysyin hereillä eikä huono olokaan vaivannut. Uskon tehneeni tuntikaupalla töitä ollessani jonkinlaisessa valveunessa (Anteeksi rakas esimieheni, jos tätä luet. En vain mahtanut sillä mitään. Puss! :)). Työnihän oli sikäli mahdottoman mukavaa, että sain istua pehmoisessa toimistotuolissani koko työpäivän, joten se ei erityisesti nostanut virkeystasoani missään kohtaa päivää...
Onneksi sekä esimieheni ja työtoverini ovat jo tähän mennessä kaikki hokaisseet, miksi haukottelin aamuvarhaisesta aina iltapäivään saakka. :)
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti