Vauva tuli taloon...

...vierailulle. Nimittäin hyvän ystävän vauva. :)

He tulivat ensi kertaa kyläilemään "uuteen" kotiimme. Olen nähnyt tätä vauvaa vain muutaman kerran aikaisemmin, jotenkin sitä on kaikilla oma elämänsä ja sitä ei vain ehdi näkemään. Vaikka tällä hetkellä vauvat kiinnostavatkin minua normaalia enemmän. ;)

Oli ihanaa nähdä kuinka ystäväni osasi jo hoitaa vauvaa niin kuin olisi hoitanut tätä aina. Ai niin, tämä hurmaava, tuttinsa takaa virnuileva pieni mies täytti juuri 3 kk, joten äidin ja pojan suhde on vielä melkoisen tuore. Ystäväni toi minulle kasan pikkuruisia vaatteita, joista sain valita kokoja ja vaatekappaleita, joita minulta vielä uupui tai joita tarvitsin. Tai nähtyäni äkillisesti himoitsin. ;)

Lisäksi saimme pojalle liian pieneksi menneitä vaippoja, eli meidän ei tarvitse lähteäkään vaippaostoksille ennen H-hetkeä. Ystäväni suosii Libero-vaippoja, mutta saimme testattavaksi myös Pamperseja ja Lidlin Toujours-vaippoja. Itsehän en vaipoista ymmärrä yhtään mitään, joten oli todella hyödyllistä kuulla tuoreen äidin kokemuksia.

Oli ihanaa keskustella kaikkeen kypsyyntymiseen asti vauvoista ja vauvan tavaroista, ja kuunnella ystäväni juttuja ja hänen kokemuksiaan. Hänen kanssaan sai ikään kuin oikein vapautua vauva-hölinöiden kanssa. Kun taas ystävien kanssa, joilla ei ole lapsia (edes vatsassa), sitä koittaa hillitä itseään ja puhua (tai ainakin yrittää puhua) jostakin muustakin kuin raskaudesta ja vauvoista.

Vaikka pikkumies kitisi ja vaati huomiota, en "säikähtänyt" (Wuhuu, piste minulle, tulevalle äidille, eik juu! :D), vaan ajattelin vain kuinka ihanaa onkaan saada se oma silmäterä kotiin! Vaikka tietenkin nyt toivonkin, että vauvani pysyy vatsassa vielä pitkään ja kasvaa ja vahvistuu. Jotenkin sitä iski vain vähän malttamaton olo saada oma vauva syliin ja lähelle. :)

Kävimme mieheni kanssa miehen ystävän ja hänen avovaimonsa luona kahvilla. Kahvitus venahti kolmen tunnin mittaiseksi, alkaen kireähköllä tutustumis-lätinällä ja huipentuen lopulta levottomiin naurunpuuskiin. Tapasin siis tämän avovaimon ensimmäistä kertaa. Myös tämä pariskunta odottaa vauvaa, heillä laskettuun aikaan on enää alle kuukausi, joten juttua riitti paljon vauvoista ja mietityttävistä asioista, vatsan liikkeestä ja hankittavista tavaroista.

Oli jännä huomata kuinka erilaisia ihmiset (ja tässä nyt puhutaan odottavista naisista) ovatkaan. Tämä avovaimo ei ole ostanut vauvalleen kuin vaunut, kaiken muun hän on saanut siskoltaan. Vaatteita on kuulemma tuonut eniten tulevan iskän äiti. Olin vähän äimänä (ja jopa häpeissäni) siitä, että kuinka minä tarkkaan mietin yhteensopivia asukokonaisuuksia ja olen ostellut vauvanleluja yms. niin sanottua turhaketta. Tunsin itseni jotenkin hölmöksi ja yksinkertaiseksi naisparaksi, jota kaikenmaailmat vauvakaupat ja nettikaupat ovat höynäyttäneet kunnolla.

Onko joku muu niin hölmö kuin minä, että hamstraa paljon valkoista muun muassa sen takia, että se sopii värikkäiden vaatteiden kanssa hyvin yhteen? :)

Voi olla, että olenkin tullut höynäytetyksi, mutta so what, olen kyllä tullut näitä muikeita mainosmaakareita puolitiehen vastaan. Vaikka kuinka kuulostaisi typerältä, niin asioiden katselu sekä myös ostelu ovat olleet minulle osa valmistautumista tulevaan. En ihan totta osaa sanoa kuinka henkinen valmisteluni sujuisi, jos en tekisi sitä miettimällä ammetta ja siihen tulevaa kylpytukea. Ja siinä samalla pohtien sitä, että kohta tosiaan kylvetän pikkuistani tässä. Pelkät mielikuvaharjoitukset ilman minkäänlaista konkretiaa eivät vain ajaisi samaa asiaa. Ymmärrättekö?

Amme-projekti tuntui niin kalliilta kuten jo aikaisemmin sitä täällä pähkäilin, joten teimme kompromissin: panostimme tukeen (Vauvatalo Johannasta 29 €) ja säästimme ammeessa (Ikeasta 4,95 €). Eiköhän tässä hetki jos toinenkin pludita. :)

Nina