torstai 28. heinäkuuta 2011

Millainen äiti ja vanhempi haluan lapselleni olla?

Sellainen kuin omat vanhempani.

Niin noloja ja hölmöjä, että välillä pelkään menettäväni jokikisen karvan päästäni, kun joudun kestämään heidän toilailujaan kerrasta toiseen. Mutta silti niin herttaisia ja kultaisia, joille olen kirkas ykkönen. Sellainen vanhempi minäkin tahdon olla. Haluan olla samalla lailla valmis mihin vain lapseni vuoksi. Minä haluan olla se äiti, joka hakee lapsensa vaikka keskellä yötä Lapista. Haluan olla sen pojan äiti, joka ei edes mieti kahta kertaa, että uskaltaako soittaa vanhemmille pikkujurrissa, kun moposta hajosi osa X ja lompakko katosi. En halua lelliä lastani pilalle, vaan asettaa hänelle rajat, mutta kaikessa jämäkkyydessäni haluan olla kuitenkin ymmärtäväinen äiti, joka on itsekin tehnyt virheitä, mutta saanut asioita samalla lailla anteeksi.

Lempeä.

Toivon olevani lapselleni hellä ja rakastava. Ja kun on aihetta torumiseen ja kurinpitoon, toivon silloinkin osoittavani lempeyttä. Vain sellaisessa päättäväisessä ja johdonmukaisessa paketissa. Liiallinen höösääminen ja kaiken periksi antaminen ei varmasti tule olemaan minun heiniäni, mutta uskon minussa piilevän silti sympatiaa ja huolenpitoakin.

Tasapainoinen.

Toivon olevani lapseni silmissä tasapainoinen. Että tekemäni päätökset ovat järkeviä ja mieleni ei vaihdu tuosta vain. Kaikin puolin haluan tarjota lapselleni turvaa olemalla hillitty ja (kuta kuinkin) varma asioista. Tiedän, että tulen aiheuttamaan lapselle(nikin) pelonsekaisia hetkiä, kun kävelylenkillä vastaan tulee vaikkapa ampiainen, mutta kaikessa hölmöydessäni toivon silti lapseni pitävän minua kunnioitettavana olentona. :)

Turvallinen.

Mitä ikinä elämä tuokaan vastaansa, minä toivon olevani lapselleni se turvasatama, johon voi AINA luottaa. Kauhuskenaariona on olla juoppomutsi, joka juopottelullaan ja käytöksellään aiheuttaisi itse lapselleen pelkoa ja epävarmuutta. Ehei, niin paljon kuin punaviini nytkin maistuisi (raskausviikolla 30 :D), niin aion todellakin tissutella vain silloin, kun lapseni ei ole katsomassa vieressä. Ikinä en veisi lastani paikkaan, jossa on vain humaltuneita juhlijoita, jotka kännissä sössöttäisivät lapselleni. En ikinä. Pelkkä ajatus on kuvottava.

Rakastava.

Haluan olla se äiti, joka halaa ja pussaa vielä silloinkin, kun se on ihan ylinoloa ja ällöä. :) Haluan osoittaa lapselleni hellyyttä ja rakkautta ja ennen kaikkea näyttää, kuinka kaikki kivut kummasti katoavat, kun pääsee äidin kainaloon äidin paijattavaksi. <3

Luova.

Toivon jaksavani touhuta lapseni kanssa kaikenlaista. Unelmani olisi, että me yhdessä piirtelisimme ja tekisimme asioita, emme vain tuijottaisi televisiota sohvalla. Haluaisin näyttää maailmasta niin paljon kaikkea, linnunpesän ja mustikkamettäät. Haluan, että lapseni oppii arvostamaan luontoa ja eläimiä.

En-ihan-hirveen-nolo.

Tämä on varmaan mahdoton ja epärealistinen tavoite kelle vain - ainahan omat vanhemmat ovat ylinoloja, sama mitä he tekevät ja millaisia he ovat. Joka tapauksessa yritän olla kulkematta alasti tai pelkissä rintaliiveissä, kun poikani on teini-ikäinen ja hänen kaverit ovat kylässä. Yritän pitää kotimme siistinä ja yritän olla huutelematta metsän eläimille ollessamme julkisilla paikoilla. Yritän katsoa peilistä, että miltä näytän ennen kuin lähdemme liikenteeseen. Yritän välttää tekemästä asioita, joita omissa vanhemmissani niin kovasti aina häpesin. Ja häpeän. :) <3

Hiljainen.

Tällä tarkoitan sitä, etten koskaan tahtoisi olla se kulmakunnan mutsi, joka tunnetaan kimeästä äänestään ja joka kiljuu kaula pitkänä sekä lapsille että miehelle. Sekä omilleen että toisten. Ei kai kukaan sellainen halua ollakaan tai tietoisesti sellaiseksi pyrikään, kai se on luonne-kysymys. Toivoisin kuitenkin, että perheenlisäys tekee minusta hillitymmän - olenhan horoskoopiltanikin tulinen oinas. :)

Hauska.

Kaiken järkevyyden ja auktoriteetin lisäksi (tai sen sijaan? :D) aion yrittää olla kuitenkin oma itseni. Pidän hauskoista ja pöljistä asioista, hölmöilystä ja kovaäänisestä naurusta. Ja siitähän elämässä on loppujen lopuksi kyse: hauskuudesta. Haudanvakava toiminta ei ole mistään kotoisin, elämää pitää elää pilke silmäkulmassa - tämän haluan lapselleni opettaa. Toivon, että nauramme yhdessä ja usein. Toivon, että voimme yhdessä törttöillä ja nauraa itsellemme (sekä ennen kaikkea muille). Toivon, että olen lapseni mielestä hauska mutsi. :)



Nina

Ei kommentteja: