Postaustahtini on kummasti tässä hiljentynyt. Vaikka työn alla MONTA raakiletta erinäisistä aiheista, on pääsyy hiljaisuuteen kuitenkin Kloppisen flunssa. Tänään heräsin sitten itsekin lievään kurkkukipuun. Niin ja arvatkaa mihin muuhun? Muutamaan supistukseen ja siihen, että sainkin vatsaa kaksinkerroin pidellen juosta vessaan. Ai että, tuntui oikein nostalgiselta. Samaa vaivaa oli Kloppisestakin viimeisinä viikkoina. Ja sittenhän se synnytys käynnistyikin. Mutta jos tämä samalla lailla menee kuin edelliskerralla, niin voinemme laskea, että synnytykseen on vielä ainakin pari viikkoa aikaa. Ja se olisikin ihan hyvä aika: Kloppinen ehtisi parantua, minä ehtisin parantua, Kloppinen saisi viettää kaikessa ainutkertaisuudessaan ensimmäiset synttärinsä ja minä ehtisin toipua niiden vietosta. Laskettuun aikaan ei ole niin väliksikään päästä. Mitä nopeammin tämä on ohi, ja mitä vähemmän Jäpikkä ehtii kasvamaan, niin sitä parempi. Vaikka jokainen supistus saakin aikaan lievää pakokauhua - eihän vielä, eihän vielä, EI PLIIS VIELÄ...
Kloppisen flunssasta päättelen, että hälle taitaa olla tulossa hampaita. Viimeksikin pojan nokka vuosi, kun ikenissä tapahtui. Niin varmaan siis tälläkin kertaa. Kaiken lisäksi Kloppinen on kuolannut kuin pahemman luokan berhandilainen viime viikot. Niin ja kaikkea mahdollista ängetään suuhun.
En tiedä johtuvatko tietyt asiat niistä hampaista, flunssasta vai mistä, mutta moni asia tuntuu olevan muutoksen kourissa. Päiväunet, joita ennen (ja vielä epätoivoisesti yrittäen edelleen...) nukuttiin hyvällä mielellä kahdet, ovat muuttuneet laadultaan ei niin hyviksi. Ensinnäkin nukahtamiseen saattaa mennä aivan kevyesti tuntikin, siinä kun ennen jätkä on sammahtanut alta puolen tunnin. Ja kun unta on ennen vedetty palloon pari tuntia, niin enää unta riittää hädin tuskin tunniksi. Päiväunia nukuttiin siis aamulla pari tuntia heräämisen jälkeen (n. klo 10-12) ja iltapäivällä (n. klo 16-18) keskimäärin pari tuntia. Tämä toimi hyvin. Huomaa mennyt aikamuoto, toimi. En tiedä onko aika siirtyä vain yksiin päiväuniin. Unimäärä tuntuu vain sitten niin kovin vähältä, mutta mitä ilmeisemmin se alkaa riittää tässä ikävaiheessa. Tätä pitänee yrittää vaikkapa ensi viikon alusta.
Muutosta on myös syömisessä. Meillä tosiaan aamupuuro jäi pois ja aamut ovatkin nykyään asteen verran siedettävämpiä. Jollei lasketa eilistä - poikakulta kun sitten sylkäisi lusikallisen mustikkasose-maustamaton jogurtti -komboa niin, että tuota mössöä oli kaikkialla keittiön seinää myöten. Sain aika hillittömän raivarin, voinen tunnustaa, ja Kloppisen syöminen loppui muuten siihen. Maitoa annoin, mutta kunnon ruokaa tarjosin vasta seuraavan ruokailun yhteydessä. Jälkeenpäin mietin, että olinko turhan raakalainen, mutta Ukkokullan mielestä tein aivan oikein. No, muuten tosiaan tuo jogurtti on laskenut aika paljon puuroa paremmin aamuisin alas. Kloppisen ruokavalioon on tulla tupsahtanut myös viili ja voe mahoton, sehän vasta herkkua onkin. Ja se onkin ihan jees juttu, sillä maito tökkii, taas, ja pahasti. Tänään ajattelin ostaa kaupasta piimää ja testata sen suosiota pojalla.
Lisäksi pitäisi ihan oikeasti alkaa harjoitella tuota tuttipullosta luopumista. Tuntuu vain, että jatkuvasti on jotain vaikeuksia jossakin, minkä verukkeella siirrämme nokkamukilla juomista eteenpäin. Sama juttu tutin kanssa. Sitähän meillä ei hirveästi edes lopoteta, vain unille mentäessä, mutta senkin käytön tahtoisin lopettaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Se kun on lähipiirissä niin nähty, että mitä kauemmin niiden tuttien kanssa pelehditään, niin sitä helvetillisempää on niistä luopuminen. Nytkin tuttia ängetään suuhun nukkumaan mentäessä, kun poika on kipeä. Ja kun se nukahtaminen on niin vaikeaa nykyään päikkäreille. Äh.
Harmittaa aivan vietävästi, että joudun mitä luultavimmin perumaan torstaisen neuvola-ajan Kloppisen ja minun flunssien vuoksi, sillä minulla olisi aivan kauhea kasa kysymyksiä koskien Kloppisen ruokailua ja "normaaliruokaan" siirtymistä. Ja olisihan se kiva nähdä miten poika on taas kasvanut. Rokotteiden siirtäminen vaikkapa viikolla sen sijaan onkin ihan ok. Näillä raskaushormoneilla nimittäin tulen luultavasti pillittämään tässä tilanteessa kuin pikkuvauva ja se hävettää jo valmiiksi.
Kloppinen oppi muuten eilen nousemaan seisomaan aivan itse. Tämä taito opittiin pinnasängyssä, missä varmaan moni muukin baby tämän oppii. Eli taas on aika laskea pinnasängyn pohjaa ja taas on vähän vaikeampaa kurotella sinne pohjalle tämän vatsan kanssa... Ja ah, kiitos tämän taidon, on Kloppisen nukahtaminen taas pikkiriikkisen hankalampaa. Toinen onneton kun ei nähkääs osaa/muista laskeutua aina persauksilleen ja sitten tulee huuto, kun saa seistä aina vaan.
No, nyt ei auta kun mennä napsaisemaan naamariin yksi Panadol ja alkaa meikata. Tänään on nimittäin meillä käynti pelkopolilla. Pelottaa sekin - saankohan jonkin ahdistuskohtauksen synnytyssalin nähdessäni?
Kirjoittelen tästä käynnistä huomenissa, mikäli vain jaksan.
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti