perjantai 5. lokakuuta 2012

Qme.

Vähän harvinaisen teiniotsikko, hah-ha-haa, vaan kohtapa teille valkenee, että mistä näitä väsyneitä läppiä oikein tulee...

No, niitä tulee siitä, kun yks-veelle iskeepi yöllä yhtäkkiä nuha, yskä ja kuume ja sitten siitä, kun olet kutakuinkin viimeisilläsi raskaana etkä saa nukuttua edes vähääkään.

Kivaa! <3 <3 <3

Valvoin eilen johonkin yhteen, kun yhtäkkiä kuulin Kloppisen yskäisevän jokusen kerran. Tästä seurasi nenän niiskaisuja ja niitä seurasi lohduton itku. Menin Kloppisen huoneeseen ja yritin antaa pienelle tuttia. Vaan lopotapa siinä tuttia, jos ei kerran henki kulje. Pyörin ja hyörin hetken aikaa, että mitä helvettiä tässä pitäisi tehdä. Väsyneenä kun lanttu ei leikkaa. Pitäisikö imeä räkää nenäfriidalla? Antaa suppo? Missä olikaan niitä keittosuolatippoja? Jos otan Kloppisen syliin, niin havahtuuko hän lopullisesti hereille ja saa kunnon raivarin eikä nukahdakaan enää koko yönä? Missä olikaan ne puupalikat, joilla olemme ennen nostaneet pinnasängyn päätyä? Ja mitä helvetin hyötyä niistä enää on, kun Kloppinen nukkuu lähes jatkuvasti pää jalkopäässä ja ties millaisissa asennoissa? Siis miten ihmeessä helpottaa yks-veen oloa, miten hoitaa pöpö pois?

Ukkokultakin siinä sitten heräsi ja olikin ihan hyvä sauma tapella ja kinastella vähäsen. Lapsi huutaa ja molempia väsyttää. Kaikki palaset kunnon riitaa varten siis sangen kohdillaan. Sihisimme toisillemme kuin käärmeet ja yhteistuumin putsasimme Kloppisen nokan: minä pidin kiinni, Ukkokulta imi ja Kloppinen huusi kuin teurastettava sika.

Itkua riitti noin tunnin verran, mutta sitten poika viimein nukahti. Ukkokulta nukahti. Minäkin ensimmäistä kertaa nukahdin.

Kunnes heräsimme kaikki kolme (tai oikeastaan neljä, sillä Jäpikkäkin heilui masussa) noin kello neljä aamulla uuteen rumbaan. Putsattiin nokkaa, huudettiin, tapeltiin ja vihdoin miesväki taas nukahti. Masuasukkia myöten. Vaan en tietenkään minä. Paskanmarjat, valvoin aamukuuteen, siis siihen asti, että Ukkokullan herätyskello soi. Raavin jalkoja. Tähän vaivaan ei ole muuten edelleenkään syytä löytynyt. Neuvolanterkka arveli, että kutina johtuu raskaudesta ja toisinaan näille ei kuulemma vain löydy syytä ja selitystä. Etenkin kun minulla ei ole koskaan ennen ollut mitään tällaista eikä merkkiäkään esimerkiksi mistään jalkasienestä näy eikä kuulu.

No, takaisin asiaan. Torkahdin sitten aamusta noin puoleksi tunniksi, kunnes Kloppinen aloitti jälleen huutonsa. Raasureppana. En juurikaan edes muista, mitä tein, mutta nukahdimme kuitenkin molemmat uudelleen. Pari kertaa aamulla Kloppinen kitisi, mutta ilmeisesti olimme molemmat niin väsyneitä viime yöstä, että nukuimme siitä huolimatta ysiin asti. Melko mahtavaa. Ukkokulta-parka sen sijaan lähti töihin ennen seiskaa ja on varmaan aika melkoisen kuitti viime yön johdosta.

Viikonlopun kunniaksi meilläkin pidetään tänään nesteytyksestä hyvä huoli.

Minä olen ainakin kuin zombie. Meitä yhdistää freesi look ja tyyli kävellä. Toivon hullun lailla, ettei tuo Kloppisen pöpö tartu nyt minuun. Tai ettei synnytys käynnisty ensi yönä. Siinä vasta olisikin vallattoman houkutteleva kombo: synnytys kipeänä ja äärimmäisen väsyneenä. <3

Eilen olimme illalla Ikeassa Ukkokullan kanssa hakemassa kaikenlaista roinaa Kloppisen synttäreitä ajatellen. Ja muutenkin. Haimme kakkulapiota, valokuvakehyksiä, kertsilautasia, Malm-lipastoja sekä valkoiset verhot olohuoneeseen. Sen jälkeen kävimme tekemässä ruokaostokset kaikessa rauhassa, kun Kloppinen naatiskeli isovanhempiensa huisista seurasta. Minua supisteli ja pyörrytti. Muuten oli kivaa. Paitsi että voi hiivatti miten paljon voikaan mennä rahaa synttärijuhlien herkkuihin ja tarjoiluihin. Meillä kun osa vieraista tulee jo huomenna, kun yksi ja sama päivä ei kaikille sopinut. Samapa tuo meille, herkkugourmetkakkuja en ala joka lauantai leipomaan, mutta kuitenkaan luonne ei anna periksi olla panostamatta edes vähän tarjoiluihin. Tulevathan ne vieraat niin kaukaakin...








...vaikka luvassa on kaksi herkkupitoista päivää, niin ei lohduta, kun tietää, että pitää siivota kunnolla lattiasta kattoon, kahta eri päivää varten. Väsyneenä, supistelevana, kipeän pienen pojan kanssa. Blööh.

Mukavaa syksyistä viikonloppua kuitenkin kaikille!


Nina

Ei kommentteja: