perjantai 26. lokakuuta 2012

Mekin, kun kaikki muutkin.


Kyllä, käytiin ulkona ihmettelemässä ensilunta. Silti lupaan ja vannon, etten mainitse tuosta viileästä vaaleasta sanallakaan Facebook-statuksissani. Kaveripiirin "ÄÄÄ, LUNTA!!!!!" tai "Iiiii, kesätassut vielä alla!" päivitykset ovat väkisinkin aiheuttaneet jonkin sortin huvittuneisuutta. Talvi se yllättää. Joka hiton vuosi...

Ulospääsy ei meillä tosin ollut mikään kakunpalanen. Ensin laitoin kaikki ulkoilukamppeet asusteineen sohvalle valmiiksi ja sitten menin hakemaan itselleni neuletta yläkerrasta. Tällä välin Kloppinen oli onnistunut kaatamaan koko nokkamukin sisällön (onneksi vain vettä) päällensä ja matolle. Tulin alas toteamaan, että jaa, saan kiivetä takaisin rappuset ylös. Kirosanoja - monta. Ei kun takaisin ylös hakemaan Kloppiselle kuivat vaatteet. Kaiken sai nimittäin vaihtaa, vaippaa ja sukkia myöten. Ja siitäkös taas farssi saatiin aikaiseksi. Huutoa, parkua, hillitöntä rimpuilua. Hei hitto oikeesti, mitä niin dramaattista on PUKEMISESSA...?

Yritin epätoivoisesti saada peukkua tulemaan hanskan oikeasta reiästä ulos, jotta Kloppinen voisi ihmetellä lunta kaikilla aisteillaan. Niin kuin käsilläänkin. Yritykseksi jäi. En tajua kuinka muut siinä onnistuvat, esimerkiksi Ukkokulta. Annoin olla - ulos mennään, oli peukku paikoillaan tai ei. Kloppinen oli raivona, ja niin olin minäkin. Hiki valui ja ajattelin tämän johdosta kuolevani hypotermiaan pihalla. Ajattelin, että me ei enää ulos mennä ennen kuin ensi kesänä.

Mutta mentiin sitten kuitenkin. Kloppinen istui lumisessa maassa hieman maisemaa ihmetellen, että mitä täällä on oikein tapahtunut. Muuten lumi ei todellakaan tehnyt vaikutusta. Päinvastoin. Tönkkö talvihaalari ja talvikengät vaikeuttivat liikkumista, ja toinen reppana kiepsahti pari kertaa naamalleen hankeen. Jos tuota hentoista lumipeittoa nyt hangeksi tohtii edes haukkua. Kloppista ei hymyilyttänyt.

Koska pukeminen oli vähintäänkin helvetillistä, päätin hakea sisältä rattaat ja lähteä kävelemään edes hetkeksi. Parin minuutin lumen ihmettelyn takia minä kun en tahtonut hikipäissäni kärvistellä pukemisen kanssa. Kävelylenkki teki kyllä hyvää, aivan todella hyvää. Mielelle, ei keholle. Vatsaan sattui nimittäin melkoisesti, kun pääsimme kotiovelle. Mutta tulipa ulkoiltua. Se on se pääasia.


Viime yö oli muuten yhtä farssia sekin. Ensinnäkin en saanut taaskaan millään hitollakaan unta, pyörin vain kyljeltä toiselle, vaihtaen niitä kahta asentoa, joissa pystyn jotenkuten olemaan. En muista, että oliko tämä nukkuminen Kloppista odottaessakin näin jumalattoman kauheaa. Ihan oikeasti, se öisin huutava mukulakin on inhimillisempi syy valvoa.

Paitsi että viime yönä vähän väliä kitissyt ja huutanut Kloppinen meinasi viedä kyllä meiltä vanhemmilta molemmilta viimeisetkin järjenrippeet. Muistan vain nalkuttaneeni Ukkokullalle, että miten helvetissä minä ihan oikeasti jaksan synnyttää, kun en saa yhtenäkään yönä nukuttua kunnolla... En tiedä mikä Kloppisella oli, mutta jokin nyt selkeästi vaivaa. No, ensinnäkin se hehkutus, että nuha on ohi, oli ennenaikaista iloittelua. Se nimittäin ei todellakaan ole ohi, vaan sitä sitkeää limaa tulee aina vaan. Pelkään edelleen, että jos Kloppisella ei vielä ole korvatulehdusta, niin se takuulla kohta tulee, kun tämä räkäily jatkuu jo toista (vai peräti jo kolmatta?) viikkoa. Suukalustoakin olen yrittänyt tarkkailla, mutta en äkkiseltään ole huomannut mitään puhkeavia leegojakaan.

Kiroan vain mielessäni, edelleen, että miksi JUURI NYT Kloppisen pitää sairastaa - jotain? Juuri nyt, kun oikeasti sitä lepoa tarvittaisiin. Me kaikki. Valmiiksi jännitän jo sitäkin, että Kloppinen sairastaa silloinkin, kun vanhempani kaitsevat häntä meidän vanhempien ollessa synnärikeikalla. Miten ne kaksi lahopäätä pärjäävät? Ja miten Kloppinen pärjää niiden kahden lahopään kanssa? Ja mitäs jos Kloppisella tauti pahenee, voinko tulla silloin vastasyntyneen vauvani kanssa edes kotiin?

Perkele siis, sanon minä. Mutta onneksi on viikonloppu. Ukkokulta on kotona auttelemassa - viime päivät hän on nimittäin tehnyt aika pitkää päivää ja minä olen ollut aika slut (Ha-Ha.). Maanantain lähestyminen tosin jännittää sen verran paljon, että yöunien laatu tuskinpa paljon paranee...


Nina

Ei kommentteja: