keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Viimeisiä.

Viimeinen äitiysneuvolakäynti takana. Sovittiin jo aika kotikäynnille noin 1,5 viikon päähän. Aika hurjaa. Silloinhan kökötetään sitten Jäpikän kanssa jo kotona ja ihmetellään, että miten tässä näin kävi - neitosen, jonka ei välttämättä pitänyt hankkia lainkaan lapsia, kun ovat niin ärsyttäviä, onkin kahden pienen pojan äiti. Niin se elämä heittelee.

Neuvolassa ei ollut mitään ihmeellistä. Terkka uteli viimeisistä käynneistä äitipolilla: käynnistyksestä ja tietysti synnytyspelkopolikäynnistä, ja että millä mielin näiden yhteensummana menen viimeistään ensi maanantaina synnyttämään. Kauhusta kankeana, vastasin, mutta kuitenkin varovaisen toiveikkaana. Jospa se ei olisi tällä kertaa niin kauheaa, jospa tällä kertaa koko touhusta jäisi parempi mieli. Terkka arveli, että synnytykseni olisi tällä kertaa nopeampi ja kertoi, että yleensä toinen synnytys saattaa olla puolet nopeampi. Ihana ajatus, vain kymmenen tuntia sitä kauheutta, mutta en halua liikaa innostua. En halua pettyä. Tiedän sen raa'an tosiasian, että synnytys voi olla myös yhtä pitkä. Tai pidempi. Yäh.

No, muuten tosiaan kaikki oli ok. Verenpaineet hyvät, pissa puhdas, sf-mitta 36, vauvan syke tasainen, painonnousu vain 200 grammaa ja risat per viikko (ja huom, olin juuri ennen neuvolaa syönyt tukevasti ranskiksia ja nakkeja!) ja silviisiiin. Olen kyllä toisinaan aika äimänä tuosta painonnoususta. Tai sen nousemattomuudesta. Ehkä jos olisinkin elänyt ilman herkkuja, mutta kun... tuota, enpä ole. En toki valita. Painoa on kuitenkin tullut ekasta neuvolakäynnistä seitsemän kiloa ja toivottavasti niistä iso osa jäisi laitokselle. Kloppisesta painoa tuli 18 kiloa ja muistaakseni 12 kiloa jäi laitokselle. Eli jumpattavaa löytyy tästä kropasta yllin kyllin.

Mietin kuumeisesti, että onko tässä raskaudessa ollut jotakin hassua mielitekoa, jotain mitä olisin syönyt normaalia enemmän, normaalia suuremmalla himolla. Ja sitten tajusin, että kyllä on - Airwaves-purkkaa. Monta pussia! Ah!

Viimeisen neuvolan jälkeen kävin ruokakaupan lisäksi myös Sokoksella hakemassa meikkilaukkuun uusia juttuja. Pakko perua het ensimmäisenä sanani Maybellinen Fit Me! -meikkivoiteesta. Kokeilin sitä yhden purkin verran ja kehaisin täälläkin, että levittyy kivasti ja pehmeästi jne, mutta eipä mennyt aikaakaan, kun purkki oli jo tyhjä. Olin oikeasti aivan äimän käkenä, koska eihän sillä tule edes läträttyä läheskään joka päivä ja silti se jo loppui. Purkki sisältänee siis puoliksi ilmaa. En suosittele, enkä aio enää toistamiseen sitä litkua ostaa. 

Sen sijaan päädyin nyt taas ostamaan L'oréalin meikkivoidetta. Aikaisemmin käyttämäni True Match vaihtui Lumi Magique -meikkivoiteeseen. En suoraan sanottuna ole huomannut näiden kahden välillä hirveästi mitään eroa, mutta molemmat ovat myös erittäin pehmeitä levittää ja väri jotenkin sulautuu kauniisti omaan ihonsävyyn. Minun mielestäni peittoavat Fit Me!:n ihan mennen tullen.


En voi kuitenkaan luvata, että pysyttelen suosiolla tässä meikkivoiteessa, sillä...


...sain kaupan päälle Lancomen Teint Miracle -meikkivoidetta kokeiltavaksi, joten jos tämä onkin ihan ässä tuote, niin se on sitten heipat (ainakin hetkeksi) taas L'oréalille. :)


Luottoripsarini (L'oréalin Double Extension) ollessa kuiva kuin sahara, päätin mainonnan orjana kokeilla tätä Lancomen Hypnose Star -ripsaria. Toimivuudesta en osaa vielä sanoa, mutta enköhän tuonkin vielä täällä joko hauku tai hehkuta. Kassalle pääsi myös Goshin eye liner ja Rexonan dödö. Tokkopa teitä kiinnostaa, että mitä deodoranttia käytän, mutta kerroinpa silti. Otin siitä jopa kuvan! :D On vaan ihanan tuoksuista ja jopa minä, raskaanaoleva hikoileva sika, tuoksun hyvältä. 


Ruokakaupasta löysin vihdoin ja viimein inhimillisen hintaisen, mutta kivannäköisen, ja ISON, meikkilaukun. Muutenhan tämän löytymisellä ei olisikaan ollut niin paniikki, mutta kun se sairaalakassi pitäisi pakata... Tämän väri on sellainen makea kupari, vaikka kuva väittääkin sen olevan violetti. Ainakin minun näytöllä.


Viime yökin oli onneksi helpompi. Kloppinen kitisi muutaman kerran hetken aikaa, mutta rauhoittui sitten itsekseen. Eli kertaakaan ei tarvinnut nousta sängystä niistämään toisen raasun nenää. Eilen illalla Kloppinen ei ollut lainkaan nuhainen ja tämä aamukin oli jo parempi, joten uskallan olla varovaisen optimistinen, että pikkuhiljaa nuha/flunssa/mikälie menisi jo ohi. 

Tänä aamuna Kloppinen oli aivan huippu. Heräsin siihen, kun naapurimakkarista (=Kloppisen huoneesta) kuului jos jonkinlaista höpötystä, kuten aina muinakin aamuina. No, minä sitten venyttelin ja nousin sängystä ylös. Kloppisen huone hiljeni hetkeksi, hän ilmeisesti kuuli, että minäkin olen hereillä. Ja siitäkös alkoi innostunut hälinä ja pälinä sekä monen monta äiti-huudahdusta. Ihana aamu, kerrankin. <3


Nina

Ei kommentteja: