Ensin tuli räkäilytauti. Luulin, että tulee hampaita. Pelkäsin, että tulee korvatulehdus. Ei tainnut tulla kumpaakaan. Räkää impattiin kiljuvasta rakkauden hedelmästämme viikon verran, pinnasänky nostettiin puupalojen varaan yläpäästä ja keittosuolatippoja kului.
Tästä räkätaudista ei voi tosin syyttää rokotteita, mutta tulipa kerrottua näin pohjustukseksi, että sellainen tauti sairastettiin ennen piikitystä. Kloppinen ehti olla terveenä ehkä kaksi päivää.
Sitten saatiin viime torstaina rokotteet. Kloppinen kiljui ja itki, Ukkokullalta valui tuskanhiki ja minun teki mieli itkeä tuskanhikoilun lisäksi. Illalla Kloppinen oli vähän itkuinen ja väsynyt. Yö oli yhtä helvettiä. Voisi melkeinpä sanoa, että yö on ollut tähän mennessä pahin. Suposta huolimatta Kloppinen itkusti todella kosketusarkoja ja kipeitä jalkojaan. Samaa vaivaa muistelen tulleen rokotuksista ennenkin. Minä nukuin huimat 2-3 tuntia, hiphei. Niinpä näytin seuraavan päivän siltä, että olin viiden promillen humalassa meikannut itselleni smokey eye -meikin - alaluomiin. Hehkeää.
Perjantaipäivä meni hyvin rauhallisesti. Kloppinen ei juuri konttaillut, ei juuri keksinyt kepposia. Istuskeli vain paikoillaan ja katseli niitä tavaroita, jotka sattuivat olemaan käden ulottuvilla. Ressukka. Toista kävi sääliksi niin, että piti oikein itkua vääntää. Sylissäkin poika viihtyi vaikka kuinka. Ihanaa, siitä otin kyllä kaiken ilon irti. ;) Kloppinen nukkui kahdet pitkät päikkärit ja niistä huolimatta unta riitti myös koko seuraavaksi yöksi. Kuume pyöri korkeimmillaan 38,6 asteessa. Joten ei ihme, että meidän salamanteri oli sen yhden päivän oikea rauhallisuuden perikuva ja sylivauva.
Ruoka maistui tämän kuumepäivän ajan ihan uskomattoman hyvin. Kaikki meni alas, mitä tarjottiin. Outoa?
No, normiarki koitti jälleen jo heti lauantaina - Kloppinen tervehtyi, piristyi ja alkoi taas laittaa hanttiin syömisen ja maidon juomisen kanssa.
Kunnes tuli eilinen. Eli sunnuntai. Kloppinen alkoi köhiä oikein kunnolla ja alkuyö menikin köhimisen siivittämänä. Sitten alkoi itkuttaa ja sitten alkoi valua räkää nokasta. Taas. Ei kun taas keittosuolatippaa nokkaan ja Nenäfriidalla hillitön huutoparku.
Mietimme, että mistä helvetistä tämä nyt taas tuli? Siitä, että kävimme ulkona ja emme laittaneet Kloppiselle kauluria, kun ajattelimme neulepaidan kauluksen peittävän tarpeeksi? Niistä hiton rokotteista joku jälkitauti? Hampaista? Ja että miksi, VOI MIKSI, nyt taas - nyt, kun minä tarvitsisin kipeästi unta ja lepoa, että selviytyisin edessä olevasta urakasta saada Jäpikkä maailmaan? Tuntuu, että nyt on menty taas useampi viikko niin, että Kloppinen on enemmän ja vähemmän kipeä sekä kiukkuinen ja yöaikaan tulee itkustaa vähintään kerran.
Sitten tulee mietittyä, että millä ihmeellä rauhoittaisin tuon vähän väliä kipeän yksivuotiaan, jollen tutilla? Sitähän olen nimittäin jo useaan otteeseen miettinyt jättäväni pois. Eipä sitä tuttia toki muuten käytetä kuin nukkumaan mentäessä, mutta kuitenkin.
No, sellaista kuuluu kuitenkin tänne. Sen lisäksi, että minä olen kiukkuinen kuin ampiainen näiden raskausvaivojen kanssa. Öisin en saa millään perkeleelläkään unta, vatsaan tuntuu jokainen asento pahalta, rakko-kulta toimii tehokkaasti ja olo on vain hiton kömpelö sekä raskas. ONNEKSI Kloppisen muuttuneet nukkumiset tarkoittavat nykyään sitä, että aamuisin nukutaan tunti-kaksi pidempään.
Olen vain niin hiton kypsä tähän oloon - Jäpikkä saisi oikeasti jo tulla!
Olen vain niin hiton kypsä tähän oloon - Jäpikkä saisi oikeasti jo tulla!
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti