keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Neiti-ihmisen viimeiset heipat.

Aika menee aivan siivillä. Huomenna saan sanoa, että menen ylihuomenna naimisiin - apua! :) Olo on edelleen aika yllättävänkin lunki. Pelkäsin, että olisin nämä vikat päivät aivan hermoraunio, jonka vatsassa ei olisi vain perhosia, vaan se kuuluisa varpusparvi... ;)

Mutta toistaiseksi uni on maittanut (vaikka unet sisältävätkin vain ja ainoastaan häähöttöä...) ja pystyn keskittymään kaikkeen aika rennosti ilman että olen kuin raivo härkä pinna kireällä. Pahin herkistelykin on mennyt hieman ohi. Se tosin saattaa tulla viisinkertaisena takaisin sitten hääpäivänä. Yksi suurista kauhuskenaarioistani onkin, että kuljen naama irvessä kohti alttaria, kun parun silmät päästäni... Tulisi varmaan hirvittävän kauniita kuvia? :D

Hain tänään hääpuvun ja eihän se sitten tosiaan ihan täydellinen ensimmäisellä sovittamalla ollut. Ja sitä kyllä pelkäsinkin, mutta toivoin kuitenkin parasta. Lanteilla oli mielestäni vieläkin liikaa "ilmaa", vaikka ompelija oli ensin sitä mieltä, ettei sitä voida enää siitä kohtaa kaventaa. No, vänkkäsin kohteliaasti vastaan ja jätin puvun vielä hetkeksi korjaukseen. Lähdin kaasokamun kanssa kahville ja croissantille, ja palattuamme ompelija kertoi ottaneen puvusta vielä 8 cm sisään. Että semmosta. ;)

Puvusta tuli heti parempi, mutta en voi käsi sydämellä sanoa, että se olisi täydellinen. Ikävää, mutta rehellistä. Mutta tällä mennään naimisiin ja sillä sipuli. Komea puku se on, ja luultavasti hääpäivänä olen kuolla onnesta, kun puen sen päälleni ja astelen kirkon käytävää pitkin. Toivottavasti tämä on jotain viime hetken kriittisyyttä?

Niin, nyt se puku sitten roikkuu vaatehuoneessamme ja mieli tekisi hipelöidä sitä jatkuvasti ja kurkkia, että miltäs se puku nyt oikein näyttikään. :)


Päivät ovat kuluneet viimeisiä juttuja askarrellen. Leikkasin juuttikangas/pellavakankaasta kaitaliinat ja maalasin niihin sabluunoilla tekstejä: 





Meidän pöytään:


Ja karkkibuffa-pöytään omansa:


Ja siivo keittiössä oli moinen! Onneksi pian koti palaa normaaliksi ja kaikki tämä häätavara sekä askarteluista syntynyt sotku katoaa...


Ukkokullan kanssa tsekattiin myös karkkibuffan karkit läpi, että mitä on missäkin ja kuinka paljon. Värimaailman luomisessa ollaan ainakin onnistuttu hyvin: punaista, vaaleanpunaista ja valkoista. Tagitkin päätettiin tehdä, jotta ihmiset tietävät, mitä syövät.



Hääkynnet tuli tehtyä. Jotain huikeampaa olisin näihin kaivannut, mutta aika perinteisethän näistä tuli:


...ja se meidän hääalbumi/vieraskirja - muistattehan, kun kirjoittelin, etten ollut sen kanteen oikein tyytyväinen...? No, se sai uuden ulkoasun juuttikankaasta ja pitsistä. Häiden jälkeen suunnittelin liimaavani tuohon keskelle jonkun hyvän kuvan meistä. Ja onneksi tein tämän uudelleen - vasta nyt olen nimittäin tyytyväinen!


Ja sokerina pohjalla - askartelin vanhasta lavasta baaritiskille kyltin juomatarjoiluistamme. <3 Vielä kun se vaan mahtuisi siihen tiskille hyvin...


Nyt on aika mennä nukkumaan, sillä huomenna Seremoniamestari saapuu keskuuteemme ja tarkoitus on sitä ennen siivota koti putipuhtaaksi, että on kiva ensinnäkin päästää tänne viidakkoon vieraita, ja siistiin kotiin on myös mukava palata hääyön jälkeen.

Tai oikeastaan hääöiden - Ukkokulta on suunnitellut meille jotakin useammalle päivälle. Sain ohjeeksi pakata mukaan ainakin bikinit, passin ja ykköskolttuni. Hmmm. :) <3

Perjantaina ohjelmassa on juhlapaikan koristelua, kirkkoharjoitusta ja hotelliyötä kaasojen kanssa. Joten tämä jääköön viimeiseksi postaukseksi neitinä ja eetteriin palaa sitten paatunut Rouvas-ihminen. Apua! :D

Hihityttää ja parhaiten fiiliksiä kuvaa vain tämä:

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

Kuulemisiin!


Nina

3 kommenttia:

mirka kirjoitti...

Huikeaa :) Iloa ja onnea hääpäivään! Ja ihanaa häämatkaa <3

Anonyymi kirjoitti...

Hienot kynnet, onko omat?

mäkin kasvatin kynsiä ennen häitä ja tietenkin yks katkes päivää ennen :P

Mä olin suht tyyni kunnes häämarssi pärähti soimaan, rauhallinen kävely alttarille muuttui pikajuoksuksi, alttarilla sitten helppas :)

ihanaa ja onnellista hääpäivää! :)

Nina kirjoitti...

Mirka: Kiitos! :) <3

Anonyymi: Ei ole omat. Olen sen verran hyvä järsimään kynsiäni, että aina on laitettava tipit mikäli haluan näyttävät kynnet... :) Mutta kiitos, päivä oli ihan huikea! <3 Minäkin olin hääpäivänä yllättävän tyyni, mutta kirkkoon saavuttuamme paniikki iski! Alttarilla tosiaan helpotti. No, tästä lisää... ;)