torstai 18. lokakuuta 2012

Terkkuja äitipolilta ja hulluuden rajamailta.

Takana on nyt ns. viimeinen äitipolikäynti, jossa tsekattiin jälleen sokruarvot sekä Jäpikän koko. Sokrut ovat ihan ok, ainoat toisinaan koholla olevat arvot mittaan aamuisin. En tiedä mikä helkatti noissa paastoarvoissa oikein on....? No, kohta se on toivottavasti jo ihan sama, sillä kun raskaus on ohi ja Jäpikkä maailmassa, niin lääkkeiden syönti ja sokereiden seuranta loppuu kuin seinään. Aika hurjaa. Tavallaan. Mutta myös ihanaa.

Kuollakseni pelkäsin Jäpikän kokoarviota. Sydän löi, pyörrytti ja pelotti niin, etten tainnut muistaa hengittää noin viiteen minuuttiin. Että kiva tavata aivovamma, ja silleen. Kokoarvio ei kuitenkaan ollut sitä 3,8 kg luokkaa, mitä pelkäsin, vaan 3,3 kg. Kuulemma nämä ovat aina vain arvioita, mutta koska Jäpikän kokoa on arvioitu niin monta kertaa, niin tähän arvioon saattaa uskaltaa hieman luottaakin. Keskikäyrällä kuopus kasvaa, mutta silti vain pelottaa, että miten paljon arvio saattaa heittää ja kuinka paljon painoa on mahdollista kerätä 1,5 viikossa? Nimittäin... tämä raskaus päättynee näillä näkymin viimeistään 29.10., kun SYNNYTYS KÄYNNISTETÄÄN! Apua, apua, apua! Ajatus käynnistämisestä on ihan älyttömän pelottava, kun olen kuullut, että näin synnytys on pitkä ja aivan tajuttoman kivulias...? Kokemuksia jollakulla? Saa jakaa, kiitos. Paitsi ne horrorstoorit.

Sitä ennenkin vauvan on kuulemma mahdollista tulla, sillä alakerta alkaa kuulemma olla aika kypsä. Olin noin sormelle auki ja kanavaa oli hädintuskin jäljellä 1,5 senttiä. Eikä tuo mikään ihmekään, kyllä siihen malliin alakertaan pistelee. Mutta tosiaan, jos aikaisemmin ei mitään tapahdu, niin käynnistys on 1,5 viikon päästä edessä. Mitenköhän hitossa ne olettavat minun pystyvän nukkumaan nämä viimeiset yöt?! Viime yö ainakin meni pyöriessä ja hyöriessä sekä jossain tajunnan rajamailla, jossa synnytettiin ja synnytettiin. Thank God, Kloppinen heräsi vasta puoli kympin pintaan, joten sain nukuttua aamulla edes muutaman sikeämmän tunnin. Ilman ainuttakaan synnytysmielikuvaa, muistelisin.

Mitäs muuta, verenpaineet olivat matalat ja ne saivat kehuja. Johtuu kuulemma siitä, kun olen niin nuori. Nuori? 27-vuotias? Minä kun ajattelin, että 19-vuotias synnyttäjä olisi nuori. No, en valita. ;)

Mitäs vielä muuta. No, itkin eilen vessassa illalla naamaa pestessäni hysteerisesti sellaista mahdollisuutta, että jätämme tuolloin 29.10. Kloppisen kotiin vanhempieni hoitoon ja minulle sattuisi jotain, enkä tulisikaan enää kotiin... Että näkisin pojan kanssa tuolloin viimeistä kertaa. Älytöntä itsensäkiusaamista, tiedän, mutta laitetaan raskaushormonien piikkiin. Itkuhysteria oli samaa luokkaa, kun Kloppisen saatuani. Päästiin sairaalasta kotiin ja minä itkin suihkussa roikkuvaa kroppaani ja sitä, että ihan kohta Ukkokulta löytää jonkun timmin ja kivan, ja jättää minut sekä vastasyntyneen poikamme oman onnemme nojaan.

...ne hormonit. Onhan joku teistäkin ollut niiden ansiosta vähän seinähullu - ONHAN?

Tänään Kloppinen saa neuvolassa rokotukset, joten saapa nähdä mitä mukavaa tässä on luvassa meidän vanhempien ratoksi päivä- ja yöaikaan...


Nina

9 kommenttia:

Veera kirjoitti...

Mun eka synnytys käynnistettiin rv 41+6, se käynnistyi nopeasti ensimmäisestä tabletista ja oli nopeahko muutenkin (6,5h). Mitään horrortarinoita mulla ei ole kerrottavana, oli se kipeämpi kuin toinen synnytys, jossa pärjäsin pelkällä ilokaasulla, mutta ei mulla ekassakaan ollut kohdunkaulanpuudutetta kummempaa lääkitystä. Ihan selväjärkisenä pysyin. Repesin kyllä, mutta se johtui ehkä ennemminkin siitä, että olin ensikertalainen ja vauva pikkusta vaille nelikiloinen, kuin käynnistyksestä. Ja jos sulla alkaa paikat olla kypsät, niin tuskin tarvii alottaa edes tableteilla vaan hellemmät keinot toimii ja saa aikaseksi melkein luonnollisen synnytyksen! :)

Nina kirjoitti...

Kiva kuulla sun kokemuksesta, kiitos siis kommentistasi! Itseä vain jännittää se, että kun ensimmäinen synnytys käynnistyi spontaanisti itsestään ja kesti sen 19,5 h, niin mikä on tilanne siinä tapauksessa, että käynnistetään eikä homma lähdekään ns. luonnollisesti käyntiin. Se synnytyksen pituus ja keinotekoisesti aiheutetut supistukset siis pyörivät mielessä. Niin ja minähän tosiaan ulisin epiä jo niistä "normaalisupistuksistakin"... :) Eikä ihan huisin hyvältä kuulosta sekään, että joutuisi osastolla odottamaan tunteja sitä synnytyksen käynnistystä. Viimeksi kun pääsin suoraan saliin. Huoh, jännittää!

Anonyymi kirjoitti...

Mä luulen (tämä ei ole faktaa), että mitä kypsempi tilanne on, niin sitä helpompaa se käynnistäminen on. Mulla ensimmäinen synnytys käynnistettiin ja sekin lähti käyntiin nopeasti (ekasta tabletista 9h) ja supistukset tuntuivat olevan ihan "normaaleja", eli ei keinotekoisen oloista. Mutta loistavaa, että päivä on tiedossa, mutta toivotaan, että käynnistyy luonnostaan jo ennen.
Tiina

Veera kirjoitti...

Joo, siis niin se yleensä menee, että mitä kypsemmät paikat, sen helpommin se käynnistys onnistuu. Mulla oli käynnistykseen mennessä puoltoista senttiä auki ja tosiaan ekasta tabletista meni kaks tuntia, niin synnytys käynnistyi. Joillain kavereilla on alotettu täysin nollatilanteesta ja silloin on mennyt pitempään, mutta en kyllä oo koskaan kuullut, että jos on jotain edistystä jo kohdunsuulla, että ois kestäny päiväkaupalla. :) Että hyvin se menee! :)

Nina kirjoitti...

Kiitos taas kommenteista! Ehkä tosiaan tilanne onkin eri sitten, kun lähdetään nollasta liikkeelle ja siitä seuraa päivien odottelua ja päivien supistelua. Tällaisia kokemuksia kun on vain lähipiirillä kerrottavana. Mukavaa! :)

Nyt tosin alkaa olla jo niin totaalisen kyrpiintynyt olo olla raskaana, että vaikka pitäisi synnyttää vasikka, niin ihan sama kunhan tulee ulos ja äkkiä.

Anonyymi kirjoitti...

Veljen vaimon kaikki kolme synnytystä ovat käynnistetty ja kaikki kolme ovat olleet todella nopeita. Ensimmäinen taisi kestää n. 4h ja kaksi muuta taisi olla vielä nopeampia. =) itsellä olisi huomenna laskettu aika eikä kaveri näytä mitään merkkejä tulemisesta. Itsestä olisi helpottavaa tietää, joku päivä jolloin tietää tämän olevan lopulta ohi, mutta taidan joutua odottamaan sen kaksi viikkoa..:(

Nina kirjoitti...

Ja mun mielestä se on taas ihan hirvittävän pelottavaa, kun tietää sen päivämäärän... :D Odottaminen on raskasta, voi tiedän, joten jaksamista sinne! <3

Anonyymi kirjoitti...

Oottekin varmaan jo saaneet vauvan syliinne. Noi kokoarviot oli meillä ihan pyllystä. 3,4 kiloista arvioitiin 2 päivää ennen synnytystä, olin tällöin jo viikon yli lasketun, hupsista vaan sieltä syntyi 4,6 kiloinen jötkäle. Loppu hyvin kaikki hyvin, onneksi.

Nina kirjoitti...

No ohhoh! :O Sama juttu oli kyllä meilläkin, että meni aika reisille nuo arviot. Ensin sanottiin, että laskettuna päivänä koko on noin 3700-3800 g ja että olisi kuulemma melko varma ja tarkka arvio, sillä vauvan kokoa on tarkkailtu koko raskausaika. Sitten käynnistettiin synnytys noin viikkoa ennen ja katsottiin sitä ennen ultralla koko - 3980 g. Ja sitten saliin synnyttämään - lopputulema 4360 g kokoinen vauva. Että kyllä usko tässä on mennyt koko arviointiin...