torstai 13. joulukuuta 2012

Huolettaa.

Tänään oli oikein neuvola-aamu. Jäpikällä oli neuvola ja neuvolalääkäri, ja minulla jälkitarkastus. Nähtiin tänään siis neljä eri terkkaa/lääkäriä. Tulihan siellä istuttua useampi tunti, mutta toisaalta oli kiva hoitaa kaikki yhdellä kerralla.

Kaikki oli Jäpikällä hyvin, paitsi että lääkäri totesi hänen olevan liian jäntevä. Jäpikkä kuulemma varasi hetken aikaa painoaan, kun lääkäri piti häntä seisomassa jaloillaan. Lääkäri hämmästeli tätä ja minä luulin sen ensin olevan vain hyvä asia, kunnes jotenkin lääkärin puheista sitten yhtäkkiä ymmärsin, ettei se välttämättä olekaan hyvä asia.

Kysyin asiaa: voiko vauva olla liian jäntevä ja onko se hyvä vai huono asia? Sain hyvin ympäripyöreitä vastauksia, mutta lypsemisen ansiosta lääkäri tuumi, ettei hän osaa sanoa, että hän konsultoi terveyskeskusta ja ilmoittaa minulle huomenna, että onko syytä tutkia lisää. Konsultoi terveyskeskusta? Lääkäri? Ymmärsinkö ihan oikeesti oikein? Sitä paitsi miten kukaan voi sanoa Jäpikkää näkemättä, että onko syytä tutkia lisää vai ei?! En ymmärrä tätä koko kuviota ja siksi huoli tästä on suuri.

Yritin kysellä lääkäriltä vielä, että mistä liiallinen jäntevyys kertoo, mikä sen aiheuttaa, mistä se on mahdollinen oire, mitä helvettiä se ylipäätään tarkoittaa. Vastauksia en saanut kuin itse kotona googlettamalla ja se nyt oli tällä(kin) kertaa virhe. Siellä nimittäin yhdistettiin tähän jäntevyyteen muun muassa cp-vammaa.

Jäin vielä miettimään sitäkin, että mitä jos lääkäri sanoo, että hänen kollegat (?) ovat arvioineet, ettei tarvetta lisätutkimuksille ole. Miten he voivat arvioida oikeasti yhtään mitään, poikaamme näkemättä? Miten voin elää tuon seikan kanssa? Mitä jos Jäpikkä olisikin pitänyt ehdottomasti tutkituttaa ja jotain onkin tosiaan vialla? Pitääkö minun tässä tapauksessa vaatia joka tapauksessa tutkimusta? Tai kustantaa se itse yksityisellä?

Kyllä vaan, minä tässä lietson itselleni kunnon paniikkia päälle, vaikken edes vielä tiedä mistään mitään. Ja sehän se vasta hanurista onkin, kun en tiedä. Tämä tiedottomuus koko asiasta ja "konsultoinnin" odottaminen ovat niin sieltä ja syvältä. Kuuluuhan perusluonteenpiirteisiini muutenkin kärsimättömyys. Haluan uskoa, ettei tässä ole mitään hätää, mutta jatkuvasti sitä miettii, että mitä jos... Jotenkin sitä on vain käsittämättömän vaikea ajatellakaan, etteikö Jäpikkä olisi terve. Hänellä tuntuu kaikki olevan kuitenkin niin hyvin. Hän kasvaa, kehittyy. On jopa edellä kehityksessään, kun luen näitä vauvavihkosia kehityksestä.

Sitä vain pelästyy niin jumaliste paljon, kun on kyse omasta lapsesta. Kyllä te mamma-toverit siellä ruudun toisella puolella tiedätte mistä puhun. <3

Jos jollakulla sattuu olemaan kokemusta tällaisesta diagnoosista, niin enemmän kuin mielelläni luen kommenttejanne!

Vähän (tosi) paskoilla fiiliksillä lähdemme siis viikonlopun viettoon yhden päivän varaslähdöllä. Tänään suuntaamme ensi kertaa Jäpikän kanssa kohti Pohjanmaata. Pitäähän junnu esitellä ihmisille sielläkin. <3

Mukavaa viikonloppua siis!


Nina

6 kommenttia:

Em kirjoitti...

Meillä myös esikoinen sai "liian jäntevä" -diagnoosin vauvana. Varasi myös jaloilleen painoa jo hyvin pienenä, sekä epäiltiin, ettei mororefleksi ollut sammunut (eli kun lasta vähän nostaa käsistä ja päästää irti, niin se leväyttää kädet sivulle...). Asiantunteva lääkäri vauvan tutkittuaan sanoi vauvan vain olevan harvinaisen jäntevä ja ikäisekseen kehitystä edellä. Tuo "mororefleksikin" oli säikähdysreaktio, eli itse moro oli sammunut jo pitkä aika sitten... Ainiin, ja esikoinen myös katseli paljon taaksepäin selkö karrella, jonka sanottiin olevan myös merkki cp-vammasta, mutta terve poika on!

Toivottavasti teidänkin pikkuinen todetaan terveeksi ja tämä olisi vain väärä hälytys!

Anonyymi kirjoitti...

Rauhoitu hyvä nainen! Lasten kehitys on hyvin yksilöllistä ja normaalivaihteluväli on tosi laajaa. Välillä neuvolassa on vaikeaa tietää onko jokin normaalia vai ei juuri tämän vuoksi. Monesti juuri tämän takia päädytään tilannetta seuraamaan hieman tihennetyillä neuvolaseurannoilla. Ole tyytyväinen, että lääkäri konsultoi kollegoja. Monesti tilanteen ja kehityksen kuvailulla toinen saa varsin hyvän kuvan tilanteesta ja voi olla että vanhemmat kollegat osaavat antaa tilanteeseen hyviä neuvoja miten kannattaa jatkaa.

Veera kirjoitti...

Meillä on molemmat pojat ollu tosi jänteviä syntymästä asti, tää toinen ylijänteväkin. Itse sain vain ohjeeksi pitää poikaa mahdollisimman paljon "vauva-asennossa", siis selkä pyöreänä ja niin, ettei pääse ojentamaan päätä taakse. Vähitellen se pehmenikin, mutta ei loppunut missään vaiheessa. Osasyynä sille kaarelle vetämiselle (joka siis tulkittiin myös ylijäntevyydeksi) oli refluksi, joka sitten taas johtui maitoallergiasta. Lapsi yritti estään maidon takaisinvirtausta sillä niskan ja selän taivuttamisella. Siskontyttö oli samanlainen, mutta sillä ei mitään refluksia ole, on vaan ollut jäntevä. Toiset vaan on semmosia, ei siitä kannata hulluna huolestua. :)

Anonyymi kirjoitti...

meilläkin neuvolamuikkeli oli infonnu lääkäriä että vauvamme olisi vähän jäntevä mutta oli vaan ikäisekseen ns. edellä muita ikäisekseen. tottakai siinä säikähtää hirmusesti mutta aika usein turhasta. helposti ne nykyään tarkkailuun laittaa jos on vähänki poikkeuvuuksia taulukoihin.

Anonyymi kirjoitti...

Selviskö tänään mitään?
Mirka

Nina kirjoitti...

Kiitos kommenteista, oli tosi lohduttavaa kuulla, ettei tämä meidän tilanne niin erikoinen taida ollakaan. Lääkäri soitti perjantaina, oli konsultoinut näitä tk:n tyyppejä ja he olivat sitä mieltä, ettei syytä jatkotutkimuksiin ole. No, meidän lääkäripä kuitenkin on sitä mieltä, että normaalia meidän pojan jäntevyys ei kuitenkaan ole, joten jokin "tutkintapyyntö" tmv lähetettiin lastenneurologille. Sieltä sitten kuulemma tulee joko kutsu tutkimuksiin tai sitten ei. Ööö? Ärsyttävän epäselvä tyyppi tuo meidän neuvolalääkäri - hänen puheista ei ota mitään tolkkua. Ja kun koitat kysyä, että mitä hän tarkoittaa, niin saat vastaukseksi vielä epäselvemmän vastauksen. Huoh. Edelleen siis odotellaan, että mitä seuraavaksi... :/