Sairaalakassi ja raskausarvet.

Huomenna se sitten alkaa - Jäpikän häätöyritys yksiöstään tänne isoon maailmaan. Olemme yrittäneet olla kaikessa rauhassa tämän viikonlopun, jotta minä saisin olla vaan ja rauhoittua. Siihen päätökseen on vaikuttanut myös se, että Kloppinen on EDELLEEN kipeä.... Räkää valuu aina vain ja eilenkin mittailtiin taas kuumetta melkein 38 astetta. Turhauttaa ja harmittaa. Onpa kiva nyt lähteä synnytyskeikalle ja jättää kipeä yksivuotias isovanhempien kanssa. Hmph. Sormet ristissä yritän toivoa, että tuo tauti menisi ohi ja ensi viikko alkaisi terveemmissä merkeissä.

Vaikka olen yrittänyt rentoilla tämän viikonlopun, niin maanantai pyörii päässä jatkuvasti saaden aikaan kipeän vatsan, hillittömän pulssin sekä melkeinpä hengitysvaikeuksia. Kylässä on onneksi pyörinyt kavereita sekä vanhempani, joten on onneksi ollut muutakin ajattelemista. Muuten olisin varmaan hyppinyt jo seinille.

Olen pessyt pyykkiä, jotta kaikille riittäisi varmasti puhdasta vaatetta ja että kotona ei odottaisi jumalaton kasa likapyykkiä, kun palaamme sairaalasta. Siivoustakin suunnittelin, mutta muutin mieleni. Vanhempani tulevat meille koiransa kanssa katsomaan Kloppisen perään, joten kotimme ei todellakaan ole siisteissä käsissä. Tai tassuissa. Niinpä päätin antaa olla. Siivotaan sitten ensi viikolla, tai joskus. Sitten, kun jaksetaan. Kynnet kuitenkin lakkasin. Vielä pitäisi nyppiä kulmakarvat. Eilen tein itselleni jo kasvo- ja hiusnaamion. Pitäisikö tänään ehkä kuoria ihokin vielä?

Olen tehnyt myös jotain oikeasti järkevää ja pakannut viikonlopun aikana sairaalakassin:

Jäpikälle kotiintulovaatteet koossa 50 ja 56 cm, pörröhaalarin asusteineen, harson ja tutin sekä Ankka-pehmokaverin.

Minulle ja Ukkokullalle laitoin evääksi mukaan muutaman suklaapatukan ja energiajuoman. Viimeksi eväät jäivät miltei koskematta, joten tällä kertaa en ihan överiksi pakkaa syömistä mukaan. Ei sinne sairaalaan nälkään kuole. Uskokaa pois.

Itselleni pakkasin mukaan kotiintulovaatteet (toppi, löysä trikoopaita ja löysät collegehousut), alushousuja, sukkia, yösiteitä kotiinpaluuta varten, imetysliivit ja liivinsuojia. Myöhemmin tänään laitan laukkuun vielä hygieniatarvikkeet: shampoon, hoitsikan, suihkugeelin, puhdistusvaahdon, kasvorasvan, hiusharjan, ponnarin, hiuspannan, kosteuttavan hiussuihkeen, deodorantin ja ehkä hajuveden, hammasharjan ja -tahnan.

Lisäksi mukaan sairaalakassiin pakataan tietysti kamera, jonka akku on jo valmiiksi ladattu ja muistikortti tyhjennetty, ja mitä luultavimmin myös läppäri mokkulan kera. Jos nimittäin käynnistyksessä meneekin ikuisuus, niin meillä on Ukkokullan kanssa jotain viihdykettä.

Jos muuten kiinnostaa, mitä pakkasin Kloppista odottaessa sairaalakassiin ja mitkä asiat koin aivan turhakkeiksi, niin luepa nää: Sairaalakassi vol. 1, Sairaalakassi vol. 2 ja Sairaalakassin turhakkeet.

Meinasin muuten purskahtaa itkuun, kun huomasin eilen, että alavatsallani komeilee kaksi viirua. Raskausarpia. Tulivat perkeleet sitten raskauteni VIIMEISELLÄ viikolla. Miksi, voi miksi?! Ukkokulta oli tunteeton paska eikä kyennyt ymmärtämään lainkaan alakuloani, vaan kuittasi onnettoman marinani syvällä huokauksella. Kuinka hän saattoi, mietitte tekin kaikki varmaan. Niin minäkin. Pitäisikö vähintään perua häät ja vähintään kuuluttaa Facebookissa kuinka surkea puoliso ja isä hän on? Pitäisi varmaan, mietitte varmaan. Niin minäkin. Mutta hillitsen nyt kuitenkin itseni.

Pinnallisuudestani kertonee varmasti se, että ihan oikeasti koin suuren järkytyksen nähdessäni ne kaksi repeämää. Itku oli äärettömän lähellä. Okei, tuli pari kyyneltä. Ahdistus oli järisyttävän suuri. Sillä samalla sekunnilla halusin vain vatsasta eroon, ettei se kasvaisi enää senttiäkään. Ettei arpia ehtisi tulla enää yhtään lisää. Mietin kuumeisesti, että onko mahdollista, että kahdessa päivässä arpia tulee huomattavastikin lisää. On. Olivathan nämäkin arvet tulleet parissa päivässä. Kai. En ole niitä ainakaan ennen huomannut. Buu!

No, eipä kai ihmekään, että niitä arpia on tullut. Onhan tämä pötsi aikamoinen. Kuvat on otettu eilen, jolloin raskausviikkoja oli kasassa 39+0. Huhhei. Kohta tuo pallo on tuosta pois. Tuleekohan sitä vielä ikävä? Kloppisen jälkeen ei nimittäin todellakaan tullut.

Pitäkäähän peukut pystyssä, että selviän huomisesta kohtaisen ehjänä ja että saisin edes hitusen ensi yönä unta! En osaa sanoa, koska seuraavaksi palaamme eetteriin, mutta toivottavasti pian. Älkää kuolko ikävään, pus! ;) <3


Nina