perjantai 17. helmikuuta 2012

Häähumua!

Huh, kiirettä ja jännitystä. Rakkaan ystäväni häät ovat huomenna ja vatsassa lentelee noin satamiljoonaa perhosta. Viime päivät ovat menneet askarrellen ja asioita hoitaen, siksi tämä blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Ja niin se tulee jäämään nyt viikonloppunakin. Silloin me nimittäin juhlimme ihanaista morsiuspariamme. 

Tässä ne askarteluni hedelmät nyt ovat. Tämä lopputulema vaati neljä liimapuikkoa, kuusi metriä harsoa, noin nelisenkymmentä pahvia sekä lukemattoman määrän tulosteita. Sydäntarroista puhumattakaan. En ole ikinä pitänyt itseäni mitenkään askarteluihmisenä, mutta pakko myöntää, että näiden näpertäminen oli erittäin rentouttavaa ja terapeuttista ja olen näihin oikein tyytyväinen. Ja niin oli muuten morsiankin, mikä tärkeintä.



Samalla draivilla askartelin myös polttarikansion. Tähän sain onneksi paljon apua toiselta kaasolta. Muutama kuva puuttuu, vieläkin, joten tämä ilta saattanee mennä myöhäälle...


Olen nukkunut ihan tajuttoman huonosti viimeiset yöt. Jännitän ihan hirveästi ystäväni häitä. En tiedä miksi. Pitäisi kai keskittyä siihen, että on vain onnellinen toisen puolesta. Mutta minä kun hanskaan tuon toisen puolesta jännittämisenkin... Kaasona tietysti mietityttää, että meneehän kaikki hyvin. Ja tietysti elämä pikkuvauvan kanssa on haastavaa: unohdan herkästi itseltänikin jotain ja nyt pitää muistaa pakata pojankin romppeet mukaan. Sitten ne sellaiset pikkujutut, jotka menevät reisille, kuten aivan järkyttävän liian tumman sävyiset sukkahousut... Eli kauppaan vielä. Taas. Toivottavasti sen viimeisen kerran.

Lisäksi tulee mietittyä omia häitä, väkisinkin, vaikka sinne onkin aikaa. Lähipiirille on kihlauksestamme ilmoitettu, mutta mitään kihlajaisia emme aio järjestää. Ukkokullan kanssa päätettiin, että kaikki paukut säästetään hääpäiväämme varten. Tuntuu ihan todella hullulta miettiä OMIA häitä. Kaipa sitä lähes jokainen tyttö omista häistään aina silloin tällöin ainakin haaveilee, mutta nyt kun jonkin sortin unelma on käymässä toteen, alkaa väkisinkin jännittää!

Paljastetaan nyt edes minun kihlasormus, kun kaikki muu tuntuu olevan niiiiiin salaista. Tässä se on, se sormus, joka tuntui heti oikealta sormessa. Rakastuin välittömästi. Kuvittelin heti tämän kaveriksi yksinkertaisen vihkisormuksen, jossa on luonnollisesti valtava timantti. Kuvitelmaksi saattaa jäädä tämä, luulen.


Nyt pitää mennä pakkaamaan ja sitten koristelemaan juhlapaikka (sekä ostamaan ne uudet sukkahousut...). Ensi viikkoon, allihuuppa.


Nina

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nyt on pakko kysyä, onko tuo kihlasi Kultajousen sormus? Näyttää niin samalta kuin se ja poistunut mallistosta ja en kestä sitä koska tuo on/oli aivan IHANA!

Nina kirjoitti...

Oikeassa oot, kihla on ostettu Kultajousesta. :) Ja kiitos, tykkään tästä kyllä itsekin. Kivan ajaton ja tähän oli aika helppoa yhdistellä monennäköisiä vihkareita.

Anonyymi kirjoitti...

Helppoa niin, se kanssa plussaa, niin kaunis! Jos ei muuten tätä saa niin teettämällä melkein samanlaisen sitten hitto soikoon. : D

Nina kirjoitti...

Haha! :D Etköhän sinä vielä saa vähintään upean sormuksen, teettämällä ainakin! ;)