Hammas!

Iiiii-jeee, meille tulee hitsinhitsinhitsi hammas! Tai siis tarkemmin sanottuna Kloppiselle, jos joku ei sitä nyt jo arvannut. Hampi pilkisti alaleuasta lauantaina, tai silloin minä sen ainakin huomasin ekan kerran, kun iltapuuroa syöttäessäni tunsin miten lusikka (muovinen, joten turhaan provosoiduit.) "kolahti" johonkin kovaan. Sitten tietysti riensin puurolautanen käsissäni vessaan pesemään käteni ja vauhdilla takaisin Kloppisen luo – nyt äiti tunnustelee ienriviä käsikopelolla, halusit tai et. Ja niin vain tunsin, että ikenestä on nousemassa hammas, josta nyt tuntui vain hampaanpää. Hampaanpää on muuten tyhmännäköinen ja -kuuloinen sana, ja tuskin on sana ollenkaan, mutta menkööt.

Nyt hammas on sieltä hiljalleen noussut enemmän ja enemmän näkyviin. Minä muuten olen aina kuvitellut, että se hammas tulisi rivakammin ylös, eikä näin hitaasti kuin mitä meillä. No, tulee sitten kun tulee, toivottavasti prosessi ei kuitenkaan ole kovin kipuisa ja pitkä poikarukalle...

Torstain neuvolassa muuten sanoin terkallemme, että onkohan Kloppiselle tulossa hammas, kun hän on selkeästi ollut pahantuulisempi ja huonompi syömään. Terkka arveli vatsatautia, sillä semmoista on ollut kuulemma paljon liikkeellä. Mutta yks-nolla äidille, olin oikeassa hampaan suhteen. Kyllä me äidit tiedetään, vaikka oma intuitio joskus (aika useinkin) vähän epäilyttää. Kuumetta olen jännitellen odottanut, samoin valvottuja öitä, mutta toivottavasti skippaamme ne molemmat.

Neuvolassa kaikki oli muuten hyvin. Pituutta pojalla oli 70.8 cm ja painoa 8728 g. Siinä kai ne oleellisimmat uutiset sieltä. Saimme luvan alkaa antaa Kloppiselle raejuustoa ja rakeisempaa ruokaa.

Viikonloppu meni Pohjanmaalla ja nyt ympäri kotiamme on pussukkaa ja nyssykkää, jotka odottavat purkamista... Odotan myös kahviseuraa ystävistäni sekä päiväksi että illaksi, joten tälle päivää riittää ohjelmaa vaikka sulle jaettavaksi.

Later!


Nina