perjantai 1. kesäkuuta 2012

Nightlife. And other life.

Yöt sujuvat meillä vaihtelevasti. Edelleen yöuni on sekä minulla että Kloppisella aika levotonta, ja toiselle meistä saakin laittaa tuttia lähes joka yö ainakin sen yhden kerran. En tosin tiedä, että alanko olla vain todella väsynyt, mutta usein aamulla mietin, että heräsinkö Kloppisen takia viime yönä kertaakaan. On siis joko mahdollista, että on öitä, jolloin Kloppinen ei herää lainkaan, tai oikeastaan itke lainkaan, tai sitten minä olen edelleen vain tosi tosi väsynyt.

Tämä raskaus on tehnyt minusta jälleen huonosti nukkuvan. Nyt jo, jippii. Heräilen äärimmäisen pieniin ääniin. Toisinaan herään ilman ainukaistaan ääntä. Toisinaan minut herättää rakkahin rakkoni. Vatsaa alkaa jo sen verran olla, ettei kyljen kääntelyt käy enää tuosta noin vain, vaan vaatii hetkellisen virkistymisen ja heräämisen. Aika raivostuttavaa, mutta näillä mennään. Olihan tuossa sentään tuo alkuraskauden jäätävä väsymyskausi, jolloin ei tarvinnut juurikaan kisutella iltaisin unta, vaan taju lähti ennen kuin takaraivo hipaisi tyynyä. Kokemuksesta tiedän, että tämä huonounisuuskausi kestää vielä pitkään. Ja pahenee loppua kohti. Mutta niin, näillä tosiaan mennään.

Välillä muistutan Ukkokultaa, että kun Tyyppi on toivottavasti turvallisesti saatettu maan kamaralle, niin nilkkani pysyvät tasan tarkkaan ristikkäin, kunnes meillä on jokin ehkäisymenetelmä hoidettu. Ei sillä, että tämä raskaus olisi ollut vahinko. Sitä se nimittäin ei ollut, mutta sellaista vahinkoa ei kyllä tähän putkeen enää kaivata. Kaksi vuotta kutakuinkin putkeen raskaanaoloa saa riittää, tack så mycket.

Näin muuten edellisyönä levotonta unta tulevasta rakenneultrasta. Ajatukset vilisevät päässä, onko tulokas tyttö vai poika. Tavallaan huomaan toivovani tyttöä, vaikka kuinka yritän olla toivomatta kumpaakaan erityisesti. En halua kokea ultrassa ensisijaisesti pettymystä, se olisi jäätävää. Yritän olla ajattelematta koko sukupuoliasiaa, sillä se jotenkin pelottaa ja ahdistaa. Kuulostaa varmaan idioottimaiselta, mutta niin se nyt vain on. Eniten tunteitani on sekoittanut Ukkokultani, joka useaan otteeseen on todennut toivovansa, että Tyyppi on tyttö. Rakenneultra on juhannusviikon maanantai, joten muutaman viikon saan vielä odottaa ja hermoilla. Toki on mahdollista, ettei sukupuoliasia selviä silloinkaan, mutta ainakin silloin on nähty, toivottavasti, että Tyypillä on kaikki hyvin.

Takaisin Kloppiseen. Hänellä on nyt toden teolla alkanut se liikkumisvaihe. Pinnasänkyyn "oikeinpäin" laskettu pienimies saattaa olla hetken kuluttua ihan mitenpäin tahansa: vatsallaan, kyljellään, sängyssä poikittain, pää jalkopäässä, jalat ja kädet pinniksen ulkopuolella, pää pinnasängyn ja suojan välissä. Esimerkiksi päikkereille viemisen jälkeen tiedän jo odottaa, että kohta saan mennä "korjaamaan" toisen asentoa, kun makuuhuoneesta kuuluu joko höpötys tai huuto. Riippuen siitä loppuasennosta, johon Kloppinen on itsensä laittanut.




Tällä viikolla Kloppinen oppi osoittamaan sormella. Hyviä tapoja oppii näköjään heti. ;) Lisäksi eilen Kloppinen itse vääntäytyi konttausasentoon, mutta ei osannut lähteä siitä kuin taaksepäin. Takaperin eilen sitten mentiinkin ja vauhdilla.

Olimme eilen Kloppisen kanssa kaksin taas liikenteessä. Oli viimeinen ei-sateinen päivä, sanoi aamulla Pekka Pouta, joten tein päätöksen heti, että tänään lähdemme vaunuilemaan jonnekin. Päädyimme sitten kaverini luo, jolla on noin kuukautta vanhempi poika kuin Kloppinen. Se toinen kloppi oli oppinut konttaamaan, joten sehän vasta olikin Kloppisen mielestä kiintoisaa, etenkin kun hän aamulla ennen vierailua oli kokeillut sitä samaa. Pakkivaihteella vaan.

Viimeiset pari päivää ovat olleet jotenkin todella tylsiä. Ketuttaa olla himassa aamusta ehtooseen. Olen kateellinen Ukkokullalle, joka pääsee töihin, vaikka toisaalta olenkin viihtynyt erinomaisesti kotona. Nyt kesän kynnyksellä minulle on kuitenkin iskenyt jokin menovaihde päälle ja huomaan kaipaavani aikuisseuraa. Ja muutenkin jotain muuta sisältöä päivääni kuin tätä vaippasirkusta... Voi kun olisi se omakotitalo ja iso piha, että voisi hommailla jotain ulkona. Jos ei muuta, niin edes olla. Tämän rivarinpätkän piha on pieni kuin postimerkki, sinne ei paista juuri koskaan aurinko ja naapurit ovat tosi ynseitä. Blaah.


Nina

Ei kommentteja: