Kloppisen ensimmäinen juhannus takana ja oletettavasti melko rauhaisaa oli meno. Perjantaina kävimme viettämässä päivän kavereiden mökillä ja lähdimme illan suussa kotiin, sillä ei oikein houkuttanut ajatus jäädä nukkumaan kalseaan mökkiin hyttysten sekaan. Saati nukuttaa sinne 12 tunniksi pientä miestä. Itsehän selviän jotenkuten hyttysten puremien kanssa, mutta entäs tuo 8,5 kuinen Kloppinen? Hmm, ei kiitos. Lisäbonuksena illalla tenuttavat juhannuslaiset sekä mökki ilman juoksevaa vettä. Eli tosiaan, ei kiitos. Se yksi päivänvietto riitti.
Kloppinenkin taisi nauttia ensimmäistä kertaa elämässään ulkoilmasta oikein tuntitolkulla. Vain parin tunnin päikkärit hän nukkui mökin sisällä. Hienosti Kloppinen taas viihtyi. Mukana oli leluja ja muuta jännittävää, joten mikäs siinä. Toiset vauvat tosin puuttuivat, sillä jokainen oli isovanhempiensa luona yökylässä. Eikä vain sitä yhtä yötä, vaan yksikin nelikuinen jopa kolme yötä... Olenkohan turhan kukkahattutäti, kun minun korvaani se kuulostaa ihan liian monelta yöltä...?
Lauantaina sitten päätimme viedä mekin lapsemme Mummolaan hoivaan. Tätä päätöstä ei itseasiassa lauantaina tehty, vaan jo ajat sitten, kun Kloppinen meitä piti yöaikaan hereillä. Vaikka yöt sitten helpottuivat, niin silti päätimme, että whatta heck, me olemme laatuaikaa parisuhteellemme ansainneet (sekä yhdet makoisat yöunet), joten ei muuta kuin Kloppisen kamppeet kasaan ja auton keula kohti Mummolaa.
Minä kirjoitin vanhemmilleni erittäin yksityiskohtaiset OHJEET, joissa kerron, että mitä milloinkin kuuluu tehdä. Esimerkiksi klo 20.00 yökkäri päälle, sekä tietysti vaipanvaihto, ja sen jälkeen voitte alkaa tehdä iltapuuroa. Eikä siinä tietenkään kaikki – kirjoitin lappuun myös, että puuroa kuuluu laittaa itse Kloppisen annokseen 3 rkl plus lisukkeet tarkoittaen maitoa sekä marjasosetta. Taisin muistuttaa vielä, että puuro pitää sekoittaa ja kuumuus tarkistaa.
Saatte nauraa tässä kohtaa.
No, Mummolassa isäni oli sitä mieltä, kun vähän nolona ojensin lappusta, että tosi hyvä kun kirjoitin. He kuulemma mielellään toimivat samoin kuin me ja sillä tavoin rytmikin pysyy, vaikka poika olisikin hoidossa.
Kloppinen jäi sitten Mummolaan iloisesti vilkuttamaan ja minä purskahdin itkuun ennen kuin Ukkokulta oli saanut autoamme peruutettua pihasta pois. En tiedä miksi. En epäile, etteikö Kloppinen pärjäisi hyvin Mummolassa. Sitäpaitsi yökyläreissu tekee aina sekä lapsenlapsille että isovanhemmille hyvää. Lähentää välejä ja simmottis, eikö?
Jotenkin vain silti pidän vanhempiani ei-niin-tyypillisinä isovanhempina, en osaa edes selittää miksen. Toisten äidit kun ovat varmoja lasten kanssa ja muistavat tarkalleen kuinka vaippa vaihdettiin, niin minun äitiäni ei voi laskea tähän äiti-porukkaan. En sano, että hän olisi huono äiti, ehei, mutta sanotaanko näin, että hän on jopa minua huonompi lasten kanssa. Kärkkäästi voisi sanoa, että jopa oman pojanpoikansa kanssa. Ensimmäisinä kuukausina hän ei oikein edes halunnut pidellä Kloppista sylissä, koska häntä jännitti, ettei hän osaa pidellä vauvaa oikein. Edelleen hän hokee Kloppiselle, että onko siinä huono olla, kun Kloppinen istuu hänen sylissään. Vaikka Kloppinen on oikein tyytyväinen, eikä päästä inahdustakaan.
Siinä, kun muu suku taistelee, kuka saa pidellä Kloppista, niin minun äitini ei ole kahinoissa mukana. Sitä on kiusallista katsoa vanhempana. Vaikka kukaan ei millään tarkoita mitään pahaa. Kaipa sitä vain toivoo, että isovanhemmat kokisivat lapsenlapsensa luonnollisena osana perhettä ja ettei heidän seuraansa tarvitsisi mitenkään jännittää. Menipä taas syvälliseksi, mutta pointtina kuitenkin siis se, että äitini epävarmuus tekee minutkin väkisin epävarmaksi. Isäni sen sijaan onkin erittäin lapsirakas, hän aidosti pitää lapsista, joten hän pääasiassa hoitaa Kloppista. Se on isäni, kuka nostaa itkevän Kloppisen syliin, vaihtaa tälle vaipan ja syöttää ruuan. Saattaa kuulostaa teidän mielestä vähän koomiselta, että meillä se menee näin päin.
No, takaisin asiaan. Kloppisella oli ollut oikein mukava yökyläreissu. Kaikki meni aivan nappiin ja isäni hämmästeli pojan rytmiä, että kuinka se voikaan olla "tarkka". Samaa olen hämmästellyt minäkin, mutta toisaalta olen itsekin tästä tarkasta rytmistä aika tarkka. Yön Kloppinen nukkui tyytyväisenä heräämättä kertaakaan. Tyypillistä, että kotona kyllä voidaan riekkua vaikka läpi yön erinäisten syiden vuoksi, mutta Mummolassa sitä ollaan niin herran enkeleitä. Oletteko huomanneet saman?
Hyvä kuitenkin vain, sillä tällä hetkellä kynnys viedä poika Mummolaan on aikaisempaa matalampi, ainakin minun osaltani.
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti