Kiitos.

Ensinnäkin, kiitos tsempeistä ja mukavista kommenteista. On ilo huomata, kuinka täyspäistä ja sydämellistä porukkaa tätä blogia joko eksyy lukemaan tai lukee säännöllisesti. Mieleni parani heti potenssiin tsiljardi. Tiedän, ettei tuntemukseni varmasti ole ainut laatuaan ja että moni voi yhtyä ajatuksiini. Näin näköjään onkin. Uskon tuon sukupuolitoiveasian olevan vähän tabu – siitä ei ole soveliasta puhua ääneen. Ja olenpa itsekin, vieläpä tässä samaisessa blogissa, ruotinut ja nälvinyt tätä ajatusmaailmaa, jossa äidit vinkuvat tyttövauvoja poikien kustannuksella. Ironista, eikö? Niin se elämä läppäisee takaisin tilaisuuden tullen.

Olen kuitenkin jo paljon onnellisempi. Pahin pettymys taisi olla ohi peräti päivässä, sen jälkeen jäi jo muun muassa turhanpäiväinen itkeminen. Toinen poika alkaa tuntua ihanalta ajatuksena. Muistinpa vielä eilen sellaisenkin hassun jutun, että teinityttönä minä aina sanoin kaikille, että minä saan ensin kaksospojat ja myöhemmin tytön. No, kaksosia en saanut, vaikka "sukurasitetta" tähänkin olisi tyrkyllä, mutta melko saman ikäiset pojat saan kuitenkin. Ja kuten jo viimeksi totesin, niin Kloppisesta ja pikkuveljestä tulee varmasti erottamattomat.

Jo ennen tätä rakenneultraa puhuimme Ukkokullan kanssa, että jos tämä lapsukainen on poika, niin aiomme vielä yrittää kolmatta lasta. Ehkä ajatuksena on vain se, meillä molemmilla, että tytölläkin olisi paikka auki meidän perheessä, mutta olemme myös muutenkin puhuneet, että kolme olisi jotenkin kiva lapsiluku. Olemme toki vitsailleet, että sillä kertaa se nakki tietenkin napsahtaa ja saammekin varmaan ne kaksoset... Toki jos meitä silloinkin siunataan pojalla tai pojilla, niin siten on silloin meille tarkoitettu ja suotu.

Kolppasin edellispäivänä jo innoissani Kloppisen pienen pieniä pikkuvauvavaatteita ja miltei kyynelehdin, kun ne olivat niin käsittämättömän pieniä! Mitenköhän pieniltä ne vaatteet näyttäisivätkään, jos Kloppinen olisi jo vaikka kolme vuotta ja käyttäisi tällä hetkellä 100 cm kuteita? Tarkoituksenani oli lajitella vaatteita säästettäviin ja myytäviin. Osa vaatteistamme kun oli jotenkin vain niin "käyttökelvottomia" meille Kloppisen kanssa, joten ne tuskin ovat käytännöllisiä Jäpikällekään.

Niin, Jäpikkä on siis yhtä kuin Tyyppi. Nimesimme Tyypin Jäpikäksi, sillä siinä on enemmän henkeä ja persoonaa kuin että kutsuisimme pojua vain Tyypiksi.

Tällaisia minun mielestä käyttökelvottomia vaatteita ovat muun muassa potkarit. En tiedä miksi, mutta ei vain tullut käytettyä. Samoin trikoopaidat. Ne ovat vieläkin harvoin käytettyjen vaatekappaleiden listalla. Kovassa käytössä sen sijaan ovat olleet ihan perusvaatteet kuten bodyt ja housut. Mutta mistäs sitä tiesi ensimmäistä odottaessa, että minkälaiset vaatteet tulevat olemaan käytössä ja mitkä eivät.

Mutta tosiaan, on hyvä, ettei kaikkea tarvitse ostaa nyt uusiksi, tyttötavaroiksi. Ostoslistalla on nyt nimittäin vain:

- uusi hoitoalusta – haluan tämän, noi pöllöt näyttää ihan vanhoilta Maikkarin pöllöiltä, miau:

Kodin Ykkösestä.

- tuplarattaat
- toiseen pinnikseen pinnasuoja ja patja
- Kloppiselle turvaistuin
- joitain uusia vaatteita, tietysti Kloppiselle, mutta myös Jäpikälle.

Tottakai. En halua, että Jäpikkä joutuu ainiaan kulkemaan Kloppisen vanhoissa, pieneksi jääneissä vaatteissa. Kaipaan itsekin vaihtelua vaatteisiin ja pyykkirumbaan. Ja siihenhän oivallinen keino on juurikin ne uudet, tai ainakin meille uudet, vaatteet. :)

No, takaisin asiaan sikäli, että kaksi poikaa pienellä ikäerolla on aika pelottava yhdistelmä. Ne kepposet ja ällöttävien ötököiden keräämiset purkkiin, yltä päältä mutaiset vaatteet, ennen kaikkea riehakkaat leikit ja käsirysyt sekä verta vuotavat haaverit... Yritän ajatella, että elämä voisi olla sellaista, vaikka talo olisi täynnä tyttöjä. Kysehän on persoonista, eikä sukupuolista, mutta näin se sterotypinen yleistys ihmisten (minun) päässä pelittää.

Toisaalta voisi kuvitella, että siinä missä tyttölapsen kanssa elo murrosiässä on silkkaa helveteä ja nonrespectiä, niin pojat saattaisivat kunnioittaa ja arvostaa äitiään tunnehöyryistä ja uudesta karvoituksestaan huolimatta. En tiedä?

Voi vitsin vitsi, kaksi poikaa, Kloppinen ja Jäpikkä. Jaiks. Tirsk.


Nina

Ps. Kävimme eilen katsomassa Lumikki ja Metsästäjä -leffan. Oli ihan ok. Se Metsästäjä oli aika kuuma. Ukkokulta bongasi ne seitsemän kääpiötäkin. Minä olin niin Metsästäjän lumoissa, etten aluksi edes tajunnut miten Lumikki ja seitsemän kääpiötä liittyy mitenkään toisiinsa.

Pps. Kotonamme oleva kääpiö on Nuhanenä. Jälkitaudiksi kuumeesta ja yhden päivän nuhasta jäi näköjään ihan kunnon nuha. Jatkuvasti saa niistää ja silti nokka vuotaa vaan. Nenäfriidaa Kloppinen vihaa ja se kiljuminen on sitä luokkaa nenää imiäessä, että hetken päästä ovellamme pönöttävät varmaan sossun tädit... Yöt ovat onneksi menneet aika hyvin. Viime yönä Kloppinen itkaisi kerran, mutta onneksi suru puserosta katosi melko pian.