Jotain sinistä.

Häihimme on aikaa tasan vuosi ja yksi kuukausi! Ensin muuten kirjoitin, että yksi vuosi ja sitten aloin ihmetellä, että miten nyt voi olla jo heinäkuu, kun vasta äsken oli juhannus... Että niin. Häävalmistelut ovat tässä edenneet hissukseen, kaikki on oikeastaan mennyt ikäänkuin omalla painollaan ilman että olisi hirvittävästi pitänyt tähän mennessä nähdä vaivaa. Esimerkiksi hääjuhlapaikka löytyi aika mutkattomasti ja me vain heti ihastuimme tähän Wanhaan Talliin (oma postaus aiheesta tässä!), eikä muita vaihtoehtoja sitten oikein edes mietitty. Ainakaan kovin aktiivisesti. Ja jos jotain onkin ottanut silmään, niin se ei ole vetänyt vertoja jo varaamallemme juhlapaikalle.

Ukkokullalle olen jättänyt joitakin asioita hoidettavaksi, jotta hänkin tuntisi itsensä tärkeäksi. Siis morsianhan on tärkeä, kuten me kaikki tiedämme. Mutta on se sulhanenkin. Ja kivaa, jos Ukkokulta kokee delegoitujen tehtäviensä kanssa tekevänsä päivästämme meidän molempien näköisen. Usein näkee ja kuulee, että morsian häärää kaasojensa kanssa häät ja miehet eivät juuri sano juuta eikä jaata mihinkään. Joskaan heiltä ei edes kysytä. No, minulle Ukkokullan innostus on tärkeää ja haluan, että hän on täysillä mukana suunnitelmissa.

Olipa taas intro yksinkertaiselle pikkujutulle. Nimittäin hääautollemme, joka taitaa olla varausta vailla valittu ja varmistettu kulkuneuvo. Tässä se tulee, varatkaa lähettyvillenne kuolalappu, uskon teidän tarvitsevan sellaista:

Kuva lainattu.

Ukkokultahan rakastui tähän menopeliin heti ja enpä minä siinä sitten lähtenyt vastaan väittämään. Toki esitin aikanaan toivomuksen, että auto voisi olla väriltään valkoinen, mutta tämän värin Ukkokulta perusteli, että "Sitten sinulla on jotakin sinistä". Olin myyty. <3


Nina

Ps. Ai että kun näyttääkin tällainen iso kuva hyvältä tässä blogissa! Pitäisiköhän ruveta suurentamaan kaikki kuvat tällaisiksi...?