lauantai 16. kesäkuuta 2012

It's a miracle?


Nyt on kuulkaa jaettava kanssanne tapahtunut ihme. Lähdimme tosiaan eilen Ukkokullan kera kaupoille ja kutakuinkin ensimmäisenä suuntasimme apteekkiin. Ihan vain hakemaan lääkitystä ja helpotusta Kloppisen lenssuun sekä hampaiden tekoon. Poika kun oli pari edellistä päivää kipeä kuin mikä, ja ennen kaikkea kiukkuinen kuin mikä. 

No, me saimme apteekkiin rahaa palamaan varmaan lähemmäs 40 € ja kun palasimme rohtojen kanssa kotiin, odotti siellä Kloppinen isovanhempiensa kanssa niin kuin ei olisi koskaan kipeä ollutkaan. Siis what the fuck? Huom-obs: Etono-puikko ei sitten ole Kloppiselle, vaan meille vanhemmille, joita nuo hyttysenperkeleet armottomasti pihalla järsivät. Niin ja jos et ole kuullutkaan tästä puikosta, niin minä ainakin osaltani suosittelen – helpottaa kivasti kutinaa tämä.


No, en valita kokemastamme ihmeparantumisesta. Viime yön nimittäin nukuimme ah-niin-makoisasti kokonaan ehtoosta aamunkoittoon eikä yöhön mahtunut ainuttakaan kiljumista. Pari kitinää ja yksi pinnasängystä lattialle kopsahtanut tutti, that's it. Ja voi tsiisös, että teki kuulkaa uni hyvää! <3 

Minä tietenkin nukuin yöni silti melko kehnosti ja näin jatkuvasti unta rakenneultrasta ja tyttöennusteesta. Kyse tuskin oli enneunesta, vaan pikemminkin alitajuntani virrasta, sillä edeltävänä päivänä puhuin useammankin tahon kanssa lähestyvästä ultrasta ja heiltä tuli veikkaus, että nyt on vuorossa tyttö. Itsellä sukupuoliolo vaihtuu vähintään kerran päivässä, että se siitä äidin intuitiosta. Järki sanoo, että tällä kertaa tulee tyttö, kun kaikki on ollut niin erilaista: 

- Ruokahimot ovat nyt ihan tyystin erilaiset: Kloppista venaillessa himoitsin lihaa ja kaikkea rasvaista ja tällä kertaa ensin himoitsin tomaatteja, sitten paprikaa ja tällä hetkellä kuluu aika appelsiineja himoitessa. 

- Kloppista odottaessa en joutunut oksentamaan juuri kertaakaan ja tällä kertaa taas olen oksentanut melkein puoleen väliin saakka. En onneksi päivittäin, mutta kerta viikkoon ainakin. Oksu on ollut herkässä, kun hajuaistikin on herkempi kuin koskaan ennen.

- Naama kukkii kilpaa kesäniityn kanssa, kun taas Kloppisen odotusaikana iho oli mielestäni paljon hehkeämpi eikä finneistä ollut tietoakaan. Selkäkään ei ole jäänyt ilman finnejä, huoh.

- Linea negra oli edelliskerralla navasta alaspäin ja nyt se menee myös navasta ylöspäin.

- Vatsan muoto on minusta jotenkin erilainen. Kuvia kun katsoo, niin ero ei ole niin huomattava, mutta jotenkin tämä pötsi on enemmän ylempänä kuin Kloppisesta. Silloin alavatsalla oli vain siro pallo. 

Eroja saattaa olla muitakin, ja niitä saattaa jatkossa ilmestyä, mutta tässäpä nyt päällimmäisiä mieleenputkahtaneita. Tänään on muuten tämän raskauden puolivälipäivä! Hurjaa! Sen kunniaksi loppuun vielä muutama vatsakuva, jotka on otettu tänään. Vai joko olette lopen kyllästyneitä kyttäämään ihran peittämiä vatsoja? 


Antakaa anteeksi roikkuvat ja tyylittömät kotivaatteet. Tästä on pinnallisuus kaukana, mutta äitiys sitäkin lähempänä.


Nina

Ps. Tarkkaavainen silmäilijä saattoi huomata, että sormestani uupuu kihlasormus. Totta on, mutta ilman mitään kutkuttavaa erodraamaa. Sormuksemme ovat nimittäin vihdoin ja viimein kaiverrettavana. Tekstiksi valikoitui "Meorum finis amorum" eli viimeinen rakkauteni ikuisesti. Romskua eikö. <3

Ei kommentteja: