Hitto vieköön, paino on jumittunut paikoilleen kuin VRn juna talvipakkasilla. Tai liukkailla syyslehdillä. Paino pyörii tällä hetkellä 65-66 kilon huitteilla. Parhaimmillaan se käväisi reilu kuukausi sitten 63 kilossa. Eli matkaa entisiin mittoihin, 56 kiloon, on.
Myönnän, etten ole ollut millään dieetillä. Vaikka voisin toki olla, kun en kerran imetä. Dieetit ja syömisten vahtaamiset johtavat aina poikkeuksetta siihen, että ajattelen joka hetki herkkuja. Jos en saa syödä suklaata, niin himoitsen sitä jatkuvalla syötöllä. Jos saan syödä suklaata, saatan antaa kaapin herkkujen olla Ukkokullan armoilla ja kaupan karkkitiskien olla rauhassa.
Mutta, en ole kuitenkaan mätännyt suuhunikaan ihan mitä tahansa. Okei, on päiviä, jolloin emme jaksa kokata tai matkailemme Pohjanmaalle, joten silloin turvaudumme Mäkkärin tarjontaan. Näitä päiviä on kuitenkin harvoin, me (Lue: Ukkokulta on) olemme ahkeria kokkaajia. Nimimerkillä "kolme päivää lihakeitolla takana". Yritämme syödä kotiruokaa ja minä yritän syödä myös suhteellisen terveellisesti. Siltikin voisin syödä enemmän kasviksia ja vihanneksia, laittaa vähemmän Oivariinia ja juustoa leivän päälle ja plaaplaa. Voisin enemmän kuleksia vaunujen kanssa huudeilla, mutta kun aina sataa. Aina. Nii'in.
Ristiäiskuvia katsellessani armoton totuus kuitenkin läpsi päin pläsiä: "tyttökulta, jumppasali kutsuu sinua. Äläkä koske enää makkaraan.". Kaipaan aivan helvetisti hyvännäköisiä, vanhoja vaatteitani ja inhoan syvästi tuota vatsamakkaraa, lantiosta ja ahterista puhumattakaan... Kokeilin yksi päivä vanhoja saappaitani ja iloksemme totesin, että näköjään massa myös pohkeissani on lisääntynyt. Ei mennyt vetska kiinni ei.
Olen usein (puoli)vitsillä sanonut, että isona tyttönä menen laitatuttamaan isot tissit. En mitään lolloferrareita, mutta jotkin sopusuhtaisat silikonimöllykät. Kuppikokoni on siis ennen ollut 75 b. Raskauden alussa oli mahtavaa, kun tissit kasvoivat kuppikoolla. Viis siitä, että tissit sattuivat niin hitosti. Tällä hetkellä kaikki massa tissipusseista on kadonnut, maan vetovoima on näyttänyt armottomuutensa, ilman että edes imetin. Vitsi silikonimöllyköistä tuntuu aina vain vähemmän vitsiltä ja olen jo miettinyt, että miten leikkauksen voisi rahoittaa ja koska olisi järkevä hetki varata itselleen pari viikkoa sairaslomaa. Kannattaisiko maailmaan saattaa ehkäpä toinen rakkauden hedelmä sitä ennen? Jos (ja toivottavasti kun) menemme Ukkokullan kanssa naimiaisiin, niin olisiko mahtavaa vai mitä, jos saisin uudet tissit sitä ennen eli vähänkö hääkolttu näyttäisi upealta, kun olisi tissit?
Nyt on kuitenkin joulu tulossa, joten en tahdo nyt miettiä linjoja, vaan nauttia possumaailman antimista. Lanttulaatikosta puhumattakaan. Oh jaa! <3 Edessäpäin on sitäpaitsi masentava ajanjakso ihmiselle, joka ei pidä juurikaan lumesta, talviurheilusta tai pakkasista, eli tammi-helmikuu, joten sitä ei voi enää pahentaa pikkudieetit sekä jumpat.
Selluliittipyllyyyy! Se kävellessä hyllyyy! <3
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti