Eli: poikamme syö ehkäpä noin kello 19–21. Käy nukkumaan ehkä noin kello 20–21. Ja herää noin kello 5.30–7.00. Tuon ajankohdan minä tosin vielä lasken yöksi. Mutta silti. Siis uskomatonta kuinka hyvin pikkuinen siis nukkuu! Ja mikä huiminta, niin tämä rytmi on jatkunut jo muutaman viikon. Arvatkaa vain kuinka paljon on koputettu puuta ja päätä sekä aiheutettu lähipiirin vauvaperheissä silkkaa kateutta. Mitäs kysyvät, että kuinka meidän poika nukkuu... ;) Joka tapauksessa huomaan itsekin voivani paljon paremmin ja olevani jotenkin virkeämpi. Mikä on tietenkin aivan luonnollista, kun saan itsekin nukuttua pidemmän pätkän unta. Vaikka Ukkokulta aina vain kuorsaa ja pitää minua hereillä...
Välillä toki Ukkokullan kanssa maalaillaan piruja seinille, että onko tämä nyt vain tyyntä myrskyn edellä ja vielä helvetti aukeaa ja yöt huudetaan ja valvotaan. Liian monta tarinaa on kuultu vatsavaivaisesta, läpi yön huutavasta vauvasta ja aivan liian monta blogitarinaa on kuultu vauvasta, jota saa röyhyttää ja kannella öisin tuntitolkulla! Eh, apua!?! Mutta mitäpä tuota vielä tulevaa murehtimaan ja märehtimään. Jos huudetaan, niin sitten valvotaan. Nyt kuitenkin nukutaan ja ennen kaikkea nautitaan.
Yölampuksi ostin pojalle Barbapapan Bumbeezista. Lamppu ei ole liian kirkas ja uskon siitä olevan iloa vielä vuosia. Ja mikä parasta, siinä on ladattava Led-lamppu. Barbapapa töröttää yön latausalustallaan ja kun poika inahtaa, on lamppu helppo nostaa vaikka pinniksen kulmaan. Tai minne vaan. Se kun ei ole tosiaan johdoissa kiinni. Kätevää ja näyttää hyvältä.
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti