keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Suttuisen kotiäidin päivärytmi.

Vaikka kuinka taistelin vastaan, on kohdattava raaka totuus: kotiäitiys tekee väkisin suttuiseksi. En näe mitään mieltä meikata, jos en lähde minnekään. Mikä hälyttävintä, en jaksa aina meikata vaikka lähtisinkin. Koska aamurutiineihin ei enää kuulu suihku, hiustenlaitto, meikkaus ja kauniiden vaatteiden valinta, on ulkoinen olemus sen mukainen.

Aamumme alkaa Kloppisen syöttämisellä, noin klo 07–08, riippuen koska Kloppinen herää. Tänään hän heräsi klo 08.08 niin hentoisin äännähdyksin, että tämä mamma nukahti äännähdysten välillä. Ja kun vihdoin nostin Kloppisen sänkyymme, peittoni alle siksi aikaa, kun menin hakemaan hälle maitoa, oli hän iloinen ja hymyileväinen. Ihana poika. <3 Kasvoja kutitti ja kiristi vietävästi, kiitos helvetillisen, atopisen ihoni. Levitin iholleni pikaisesti Ceralan-voidetta ja lähdin alakertaan lämmittämään maitoa.

Kloppinen söi. Minä vaihdoin yökkärit päivävaatteisiin: mustiin venahtaneisiin, kulahtaneisiin collegehousuihin, roosaan toppiin sekä mustaan neuletakkiin. Pinnallisuus on tästä kaukana, voin kertoa teille. Sitten vaihdoin Kloppiselle vaatteet sekä tietysti puhtaan vaipan. Katsoin peiliin: silmissä on rähmää, tukka harottaa, kulmakarvoja pitäisi muuten ehdottomasti nyppiä, epämääräisen mittainen otsatukkaani vituttaa, sillä se kutittaa atopian runtelemia kuivia kutittavia poskiani. Ihan sama, vatsa kurnii ja kahvia tekee mieli niin, että järki lähtee.

Vaihdamme kerrosta. Lasken Kloppisen sohvalle pötköttelemään oman torkkupeittonsa päälle ja laitan hänelle katseltavaksi muutaman koristetyynyn sekä Nalle Puhin. Laitan töllön päälle, vaikken sitä edes katso. Eikä toivottavasti Kloppinenkaan katso.

Syön aamupalaa ja nautin kahvista. Tämä hetki on yksi päivän parhaista. Mikään ei maistu niin hyvältä kuin aamukahvi. Kloppinen-kulta yleensä antaa äidin rauhassa juoda aamukahvinsa. Ihan kuumanakin oikein.

Välihuomautus: Nyt alkoi taas tehdä sitten mieli sitä kahvia. Pakko mennä keittämään. Ja hakea villasukat jalkaan, mihin riivattuun tästä kämpästä on lähtenyt lämmöt?! Miten tuonne lattialle voi laittaa pikkuvauvan pötköttelemään leikkimatolle?! Hmph.

No niin. Back in Business. Syön siis aamupalaa ja jumitan koneella: vierailen Facebookissa, luen sähköpostit, lueskelen blogeja ja yleensä tsekkailen myös huuto.netin. Tällä välillä Kloppinen saattaa joskus nukahtaa, jolloin jumitan koneella vieläkin pidemmän aikaa.

Jos poju kuitenkin pysyy hereillä, valun hänen vierelleen sohvalle ja katsomme töllön tallennuksesta jotakin kivaa, kuten huippista tai täykkäreitä, tai Pasilaa. Tai jotain tositv-shaibaa pidennetyistä hiuksista ja peniksistä. Viihdytän ja jututan Kloppista, pidän sylissä, lasken leikkimatolle, laitan sitteriin, lueskelen hänelle kirjoja, mitä milloinkin.

Jos Kloppinen nukkuu pidemmän pätkän, niin joko päivitän juttujani täällä, valokuvaan juttuja tai teen jotain oikeasti järkevää, kuten siivoan vähän paikkoja tai pesen pyykkiä. Nytkin minun ihan oikeasti pitäisi siivota vähän ja laittaa puhtaat astiat koneesta kaappiin. Mutta kun nääh. Pidemmän kaavan datailu on siitä huono juttu, että bongailen monenmoisia nettikauppoja. Eilen tämän. Ai niin, piti muuten järjestellä aina vain tyhjentyvää Kloppisen huonettakin jotenkin mukavamman näköiseksi (tyhjenevää siksi, että raskaana ollessani Kloppisen huoneessa oli kaikki: pinnis, kirjat, lelut, sitteri, leikkimatto. Nyt ne ovat tasaisesti ympäri kämppäämme). Sitten pitäisi järjestellä ystävän polttareita. Pitäisi muuten myös siivota vähän vaatekaappia ja ehkä mennä alkuvuodesta kirpparille myymään. Pitäs ja tarttis.

Joskus, jos on hyvä keli, menemme Kloppisen kanssa aamupäivällä vaunuilemaan. Viime viikkoina tämä hieno harrasteemme on jäänyt väliin, sillä tuntuu että joka pirun päivä taivaalta sataa jotain. Jos ei vettä tai räntää, niin kattopeltejä ja katkenneita puita. Myrsky nääs miau.

Puolelta päivin Ukkokultani usein jo porhaltaa töistä kotiin, joten Kloppista on viihdyttämässä toinenkin aikuishenkilö. Ja varmaan Kloppisen mielestä se mukavin mahdollinen henkilö, sillä eilen Ukkokulta sai hänet ENSIMMÄISTÄ kertaa nauramaan (ikää siis 2,5 kk + pari päivää), kun he mukama soittivat rumpuja. Silleen ilmasoittotyyliin. Ensin onnelliset kasvot vain hymyilivät leveästi ja sitten se tuli, KAKSI KERTAA: Hö-höö. <3 Äiti on myyty, Kloppisen "Hö-höö" on mitä täydellisin pikkumiehen pikkunauru ikinä.

Juomme Ukkokullan kanssa kahvit ja hän lepäilee sohvalla. Yleensä tässäkin välissä ihmettelemme tallennettujen tv-ohjelmien helmiä tai sitten Sons of Anarchyä. Pukki kun toi Ukkokullalle kyseistä sarjaa pari ekaa tuotantokautta.

Mitään kummempaa ei tapahdu. Tukka on edelleen harjaamatta, päälle on saattanut tulla jo pisut sekä mahdollisesti puklutkin, deodoranttia ei ole kainaloissa käytetty. Toisaalta jos olemme jonnekin kaupoille lähdössä, niin tässä välissä ehdin yleensä suihkuun ja sen jälkeen meikkaamaankin.

Sitten joko lähdemme jonnekin tai sitten emme. Joku kavereista saattaa tulla poikkeamaan pitkin päivää, mutta sekään ei nyt ihan jokapäiväiseen arkeen kuulu. Onneksi. Frenkut ovat parhautta, mutta kyllä tässä äitiysloman erakoitumisessakin on jotakin.

Klo 14–16 tästä mammasta kuoriutuu kiukkuinen emäntä, sillä nälkä on yllättänyt. Uskokaa tai älkää, meillä essu pukee parhaiten Ukkokultaa. Hän on loistava häärä keittiössä, tokikin hänen sapuskansa sisältävät aina vähän enempi suolaa ja kermaa yms. Sillä välin kun Ukkokulta kokkaa, niin minä joko autan häntä tunnollisesti istumalla koneella, touhuamalla Kloppisen kanssa tai touhuamalla esimerkiksi pyykkien kanssa.

En erikseen mainitse nyt vaippojen vaihtoja, mutta niitä kyllä vaihdetaan, älkää huoliko. Ja jos ette usko, niin Kloppinen voi pyllistää teille siloisalla pyllyllänsä, jossa ei ole YHTÄÄN vaippaihottumaa. Äh-hä-hää.

Ihottumista tuli mieleen, että Kloppisen polvitaipeisiin on ilmestynyt ihottumat, joista en pääse millään eroon rasvaamisesta huolimatta. Voi eihän tuo poikaparka vain ole perinyt äitikultansa atoopista ihoa....? Pitänee mainita noista ihottumista neuvolassa ensi kerralla.

On alkuilta ja sitten ilta. Mitään kummallista ei edelleenkään ole tapahtunut. Yleensä tukkani ei ole nähnyt vieläkään hiusharjaa (tämä touhu ei muuten kävisi päinsä pidennysten kanssa...) ja töllö huutaa edelleenkin taustalla. Salkkareiden jälkeen olemme yleensä tehneet iltapalaa Ukkokullan kanssa ja siitä pikkuhiljaa tehneet lähtöä yläkertaan unten maille. Eli vaihtamaan Kloppiselle yökkäreitä päälle.

Olen lisännyt naamaani miljoonannen kerran Ceridal Lipolotionia, jättänyt harjaamatta hiukset, syönyt liikaa kaiken maailman hyvyyksiä kaapista sekä tehnyt aivan liian vähän kaikkea järkevää, kun lyön pään tyynyyn, jotta tuleva päivä voisi olla aivan samanlainen kuin edellinenkin.

Pidän kuitenkin elämästäni tällä hetkellä kovasti. Olen jo vuosikausia tehnyt kaikkea yhtäaikaa, ollut aina töissä, opiskellut, mennä viipottanut. Tämä rento, tekemätön aikakausi tehnee minulle siis hyvää.


Nina

Ps. Olen kovasti suunnitellut uudistavani tätä ns. päiväkirjaani heti kun vain ehdin. Tuntuu, edelleen, että tämä ulkoasu ei vastaa tyyliäni oikein ollenkaan. Myös nimi taitanee mennä vaihtoon, nyt kun tuntuu, ettei sekään enää oikein iske. Ja sellaista pientä erikoista tyyliä ja tapaa olen myös mietiskellyt. Mitään sen enempää paljastamatta: saas nährä. ;)

Ei kommentteja: