Kaiken tämän superdramaattisen alkujorinoinnin pointtina on kuitenkin se, että no matter what others say or think, on uskottava omaan itseensä. Ne virheet (tai siis virheostokset) pitää tehdä (tai siis ostaa), jotka tuntuvat siltä, että ne pitää tehdä (tai ostaa). Ihmiset ovat kovia neuvomaan – osa vinkeistä kannattaa tallettaa pääkopan moppi C:n, osan vinkeistä voi unohtaa samantien. Kuten nimittäin jo sanoin, niin me äidit olemme joka alan erityisasiantuntijoita, joten voinemme myös luottaa omaan intuitioomme ja olla liikaa tukeutumatta muiden ehdottomiin käsk... eiku neuvovinkkeleihin.
Tähän väliin sanottakoon, että eniten omalla kohdalla ärsyttää hyvän ystäväni neuvot Ukkokullalleni, kun minä vielä odotin: "Sun pitää ymmärtää, että tuleva äiti tarvitsee omaa tilaa. Se on koko päivän vauvan kanssa, ei se tosiaan jaksa että mies roikkuu vielä sitten hihassa. Joten älä roiku sitten. Anna sille tilaa ja omaa rauhaa.". Metsään meni tämä neuvo ja onnekseni sanoin sen Ukkokullalle hetimiten, kun hän kertoi tästä saamastaan neuvosta. Luultavasti olisin ajatellut minussa olevan jotakin vikaa tai Ukkokullan olevan minuun lopenkyllästynyt, jos hän olisi vauvan synnyttyä päättänyt ottaa minuun välimatkaa. Minusta kun entistä hellyydenkipeämpi saavuttuani Kloppisen kanssa kotiin. Hellyys, kosketukset ja huomionosoitukset ovat minulle äärimmäisen tärkeitä asioita. En ihan käsitä, että kenelle uunituoreelle äidille ne eivät olisi... Mutta tällainen käsk... eiku neuvo tuli yhdeltä joka alan erityisasiantuntijalta.
Jokainen esikkoansa odottava mamma on varmasti kuullut tämän: "Eiiii niitä pieniä vaatteita kannata ostaa! Ei vauva niitä tarvitse! Se käyttää viiskymppisiä päivän ja viiskutosia viikon, sitten ne onkin jo pieniä. Ei kannata, hei ei kannata.". Lisäksi kaikkialla tuntuu vallitsevan ajatusmaailma, että ei vauvoille mitään kannata ostaa. Eivät ne mitään tarvitse. Tai jos välttämättä sinä mistään mitään tietämätön höpsö äitinhempukka haluat moista älytöntä turhaketta ostaa, niin osta se edes käytettynä. (No okei, mielestäni käytettynä ostaminen onkin viisasta, ihan siksikin että käytettynä saa uskomattoman hienoa tavaraa loistohintaan.)
Tuntuu, että äitiys tekee naisista kovia neuvomaan ja jakamaan tietouttaan. Toki toisilla meistä tämä hieno piirre on syntymästään saakka, onnea teille. <3 Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, monta hyvää knoppitietoa olen saanut ystäviltäni tai tutuiltani, joilla on lapsia. Mutta jos en muiden mielipiteistä huolimatta olisi ostanut kirppareilta esimerkiksi useampaa peittoa ja pussilakanaa Kloppiselle, en tiedä mihin pyyhkeeseen olisin hänet unille kietonut. Sen verran on nimittäin puklua välillä poski falskannut. Ehkä toisten äitien strategia on pyörittää pesukonetta 18 kertaa päivässä, mutta minulle se ei sovi.
Lisäksi kummastelen yleistä neuvoa, että vauvalle riittää esimerkiksi kolme bodyä: yksi päälle, yksi pesuun ja yksi kuivumaan. Silloinhan pahimmassa tapauksessa pesukoneessa pyörii vain se yksi body? Mitä veden ja pesuaineen haaskausta, jos minulta satuttaisiin kysymään. Ja oikeesti, minusta on vain mukavaa, kun vaatteissa on valinnanvaraa ja on eri tilanteisiin sopivia vaatekappaleita.
Ja jotta provosoisin himosäästäjiä ihan kybällä, niin guess what, ostin juuri Kloppiselle uuden, TOISEN talvihaalarin. PIENEMMÄSSÄ KOOSSA. UUTENA. Eli toimin kaikkia niitä käsk... eiku neuvoja vastoin ihan vain siksi, että Kloppinen uppoaa talvihaalareihinsa ja minulta lähtee järki, kun yritän sitoa häntä turvakaukaloon ja pojan pää on uponnut jonnekin jättimäisen haalarin syvyyksiin ja kädet ovat missä sattuu. Eivät ainakaan hihassa. Mielenterveyteni ja matkailuintoni säilyi siis 24,95 euron sijoituksella, ja tiedän ettei tämä 56 cm haalari mahdu Kloppiselle varmastikaan kuukautta kauempaa.
Kokemuksen kovalla rintaäänellä, oltuani äiti, joka alan erityisasiantuntija, kaksi kuukautta (eli vähintäänkin kasvatustieteiden kandi.), voin kertoa seuraavista ostoksistani tai tekemättä jättämistäni ostoksista seuraavaa:
Mobile = Tämä aliarvostettu musisoiva ja liikkuva kapistus osoittautui meillä kullanarvoiseksi, vaikka tuntuu, että mobilen maineen mollaaminen tuntuu olevan joidenkin äiti-ihmisten elämäntehtävä. Meillä poika tykkää katsella roikkuvia pehmoja ja arvatkaas, kun ne alkavat pyöriä ympyrää... MUIKEAA!
Alakerran sänky tai ns. kakkossänky = Onneksi en hankkinut alakertaan, siis olohuoneeseemme, mitään sen kummempaa sänkyä Kloppiselle. Matkasänky tosin on kasattuna koko ajan patjan kera, mutta silti Kloppinen vetelee unta palloon parhaiten ihan vain sohvallamme. Tällä hetkellä. Sitten kun meno yltyy ja liikeradat kasvavat, niin epäilen, että matkasänkyä kulutetaan ihan eri lailla. Se nähdään sitten.
Vaunut = Yksi kaverini (myös joka alan erityisasiantuntija, eli äiti-ihminen) ihmetteli suureen ääneen muun muassa Facebookissa, että MITEN IHMEESSÄ SAATOINKAAN hamstrata noin helvetin kalliit vaunut. Tuleekohan edes käytettyäkään, kun onhan meillä auto ja muuta mukavaa elämäni arvioimisläpänderiä. No, voin kertoa, että ulkoilmassa kärräilystä ei nauti vain äiti, vaan myös poika. Uni maistuu, äiti virkistyy ja molemmat saavat raitista ilmaa. Kateutta herättävän kauniit Hartan-vaununi ovat ostoksistani parhaat. Ne ovat saakelin kätevät kääntyvien etupyörien ansiosta ja mahdottoman kevyet, mutta kuitenkin tarpeeksi muhkeat ja lämpöiset talvivauvalle. SUOSITTELEN! Kuvallista hehkutusta näet lisää vaikkapa tästä.
Helistimet = Kirpparilta 50 sentillä ostamani Brion matohelistin on ihan ehdoton. Sitä on kiva möllötellä, se pitää seuraa ihan vain tuijottamalla takaisin ja se teki ihan kauuuuheen hirrrrveestä navan putsaamisesta paljon, paljon mukavampaa. Tuijottamalla värikkäänä takaisin. Jo kuukauden ikäisenä matohelistin saattoi liikahtaa käden osuessa siihen ja sekös vasta oli jännittävää.
Tuttipullot = Monella keskustelupalstalla on toruttu hupsuja äititulokkaita olla ostamatta tuttipulloja. "Tehän imetätte, hassut", mitäpä sillä pullolla silloin tekemään. Varsin nerokas neuvo, jos 1) äiti ei aio minuutiksikaan poistua lapsen viereltä, eli vaikkapa lypsättyä äidinmaitoa pullossa ei tarvitse koskaan ikinä milloinkaa missään nimessä antaa ja 2) äidinmaitoa tulee solkenaan, eikä lisämaidon mahdollisuutta tarvitse edes miettiä. Minä viis veisasin näistä (ja muistakin) mietelmistä ja ostin ehkäpä kuusi tuttipulloa. Ja tarvetta oli, sillä oma maitoni ei riittänyt.
Rintapumppu = En ostanut, sillä ajattelin investoinnin olevan kohtuuttoman suuri, jos käy niin, ettei käyttöä olekaan. Tarvetta alkuun kuitenkin oli, kun koitin nostattaa maitoa lypsämällä (ja käsin se minun mielestäni on mitä järkyttävintä puuhaa, vaikka taas toinen joka alan erityisasiantuntija eli äiti-ihminen ei muuten halunnutkaan lypsätä.) ja minut pelasti tässä ystäväni, joka antoi ilmaiseksi minulle sähkökäyttöisen rintapumppunsa.
Hoitopöytä = Minusta tämä on turhin ostos, mitä ostaa voi. Ellei kananmunakeitintä lasketa. Hoitopöytä jää tyystin käyttämättä jonkin ajan kuluttua, joten uskoin (kerrankin) joka alan erityisasiantuntijoita ja jätin hankkimatta. Vaikka olisin saanut ilmaiseksi. Meillä hoidot ja vaipanvaihdot sujuvat kätsästi pesukoneen päällä (Ps. linkoava, tärisevä pesukone on myös supervänkä) olevan pehmoisan hoitoalusen päällä. Pesuallas on noin metrin päässä ja tavarat säilyvät näpsästi Ikean hyllykössä.
Sitteri = Liian moni dissaa tätäkin vehjettä. Ehkäpä täydellisyyttä kurkottavat äiti-ihmiset pitävät tätä laiskan äidin irvikuvana, mutta minulle tämä värisevä sitteri on todella kätsä: Kloppinen on välillä useita tunteja päivässä hereillä ja minä saan omaa aikaa ja pienelle vaihtelua, kun istutan hänet sitteriin ja vaikkapa kirjahyllyn eteen. Siellä kun kaikkea erilaista ja eri väristä ja eri muotoista ja...
Kantoliina/kantoreppu = Mietin kantoilutarvikkeen ostoa pitkään, mutta koskaan ei valuutta vaihtanut omistajaa. Sain oikein hyväkuntoisen kantorepun ilmaiseksi tuttavalta lainaan, mutta kokeilun jälkeen se ei vain tuntunut hyvältä, joten käyttämättä jäi. Jotenkin Kloppisen laittaminen reppuun ja oma oleminen, kun poika siinä roikkui, tuntuivat turhan hankalilta.
Luultavasti jokunen maininnan arvoinen hyödyke jäi tässä nyt mainitsematta, mutta tehtäköön siitä/niistä sitten vaikkapa jatko-osa.
Minä, äiti, joka alan erityisasiantuntija, annan teille käsk... eiku neuvon: Luottakaa itseesi (ja erityisasiantuntijuuteenne) ja ostakaa asioita, joita haluatte. Jos ne jäävät käyttämättä, niin voi kyynel, tuskin taloutenne tästä vajoaa syvään lamaan. Paitsi jos ostitte lapsukaisellenne Ferrarin ja loma-osakkeen Hollywood-kyltin kupeesta Pikavipillä. Se, että jonkun lapselle mobile ei ole kiinnostava, ei tarkoita ettei sinunkaan jälkikasvusi siitä piittaisi. Ota neuvoista toki vaari, mutta usko myös omaan intuitioon.
Erityisasiantuntija-terveisin,
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti