Hitto vieköön, että ottaa kupoliin kirjoittaa näin saakurin rumaa blogia. Siis ulkoasultaan rumaa. En tiedä mikä siinä tökkii. Tai siis tiedän – kaikkihan siinä tökkii. Mutta en vain osaa tehdä siitä hienompaa. Minulla olisi verkkokalvoillani monen monta ajatusta, miltä blogini voisi näyttää, mutta kun sitten avaan tämän pirun luoman sivuston, niin mikään idea ei käy toteen. En vain osaa ja minulle tämä siunattu tila ei ole suonut yhtään enempää kärsivällisyyttä kuin ennenkään.
Eniten ärsyttää se, ettei tämä ulkoasu kuvasta jotenkaan lainkaan sitä mitä haluaisin. Tai minua. Etenkään minua. Tämä näyttää joltain 16-vuotiaan prinsessan ihkud44-enehkäkestä -blogilta ja se syö naista. Itse kun kaipaisin jotain tyylikkyyttä, ehkä jotakin graafista, jotakin herkullista, jotakin boheemia, mutta silti myös bling-blingiä. Kuulostaa mahdottomalta kombolta ja sitä yrittäessäni luoda voin kertoa, että sitä se myös on.
Toiseksi eniten ärsyttää se, että olen yrittänyt kuitenkin olla kärsivällinen ja ottaa asioista selvää. Kokeilla. Mutta ei. En vain tajua. Tästä oivallinen esimerkki on nettikauppojen "bloggaa tästä tuotteesta" -linkit. Jotakin pitää kopioida, mutta mihin helvettiin? Kaikki menee liian vaikeaksi jo heti alkuunsa, joten päädyn tekemään kuvakaappauksia rakkaalla MacBook Prollani.
Kolmanneksi eniten ärsyttää, että minun pitäisi käytännössä osata ja olla vielä melkoisen hakakin kaikkien tietoteknisten juttujen kanssa. Jo työnikin puolesta. Mutta ei. Enpä ole.
Neljänneksi eniten ärsyttää, että kun kerrankin halusin siippani kanssa lähteä haukkaamaan raikasta syysilmaa ja lähteä kävelemään, niin jo ovesta ulos astuessa alkoi alakertaa vihloa ja pistää. Kävelimme vain puolen tunnin lenkin, se kuulostaa paljolta, mutta tosiasiassa itse matka oli tragikoomisen lyhyt. Loppumatkan siitäkin vatsa oli kivikova ja olo kahta epämukavampi.
Viides ärsytysasia on neuvolani terkkari, joka meni tälle kuumeiselle odottajalle mainitsemaan, että ai sulta lähti limatulppa, voi tsemppiä hei, synnytys saattaa olla hyvinkin lähellä, jo tässä parin päivän sisällä. Eli hän loi minuun aivan turhaa toivoa, sillä lapsettomat kaverinikin tietävät, ettei limatulpan irtoaminen käytännössä tarkoita juuri mitään.
Lisäksi jo valmiiksi vituttaa, että kohta saa taas mennä sänkyyn pyörimään ja kuuntelemaan ukkokullan kuorsausta.
Prkl.
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti