Syysostoksilla.

Hain sitten nämä namiskuukkelit Dinskosta. Kenkiähän kuolasin tuossa aikaisemmin ja muutamaa mallia oli pakko käydä kokeilemassa. Tämä ihana pari päätyi sitten kenkäkatraani jatkeeksi, ovat nimittäin jalassa aivan fantastisen hyvät ja tukevat. Mitä nyt vähän uskalsin kokeilla tämän suuren ja huteran olemuksen kanssa. ;) Mokomaan kenkäkauppaan jäi vielä muutama muukin pari, jotka vähän kutkuttivat, mutta ovat kuitenkin vielä kaupassa. Syy tähän on varmaan se, että rakas ukkoloiseni oli mukana ostoksilla, enkä vain kehdannut astella kassalle kera useamman parin. Nyt varmaan mietitte, että miten useamman parin tuominen kotiin on sitten eri asia – huomaahan mies ne kuitenkin. En osaa sanoa. :D

Toinen shoppailukeikkani keskittyi sitten vähän erilaisiin hyödykkeisiin. Vingutin visaa nimittäin kukkakaupoilla. Kesäkukkani voivat vielä kohtalaisen hyvin, mutta koska syyskukkien istutus vaikkapa vasta kuukauden päästä on jo melkoinen haaste vastasyntyneen kanssa, päätin heivata kesäkukat jo nyt. Laskettuun aikaani on reilu kaksi viikkoa, joten nyt jos koskaan oli varmasti erityisen hyvä hetki tehdä vähän pihahommia.

Kävin pyörähtämässä Plantagenissa, mutta siellä kanerva ja calluna-valikoima oli mielestäni melko surkea eikä hinta-laatu-suhdekaan oikein kohdannut. Edukkaita huonekasveja siellä oli, mutta ne jätin jälleen kerran hyllyynsä, sillä ne yksinkertaisesti kuolevat käsiini jo kassajonossa. Plantagen oli tällä kertaa siis tyhjä arpa, joten suuntasin siippani kera Raision Kukkataloon.

Sieltä mukaan lähti 10 kpl tuuheita, kauniita callunoita sekä yksi pienehkö timanttituija. Ja arvatkaapa mihin hintaan – yhteensä 29 eurolla! Callunoita sai kympillä viisi ja timanttituijakin oli puoleen hintaan. Intoa uhkuen lähdimme kotiin istuttelemaan rehuja paikoilleen. Mies oli onneksi apuna, sillä periksi se oli  annettava: Kun laskettuun aikaan on kaksi viikkoa, en vain voi olla enää niin ketterä kuin toivoisin. Painavien multasäkkien nostelu ja maassa kykkiminen saivat aikaan lähes oksennus-refleksin, joten miehen innokas apu oli enemmän kuin mieleen. Onneksi tuo ukkokulta on muutenkin pihaihmisiä, joten hän vain nauttii, kun saa puuhailla pihalla.

Lopputulos on sitten tässä, tadaa:

Olin aivan kahden vaiheilla, että otanko muratit sisätiloihin talvehtimaan, mutta koska ne nyt vain näyttävät niin kauniilta syysistutuksissa, otan riskin ja jätän ne ulos. Kuolkoot, jos eivät pikkupakkasia kestä! :D

Tämä kasvi voi niin hyvin, etten raaskinut sitä heittää pois. Ja jostain ihmesyystä tämä kukka on vaihtanut tässä ilmojen viiletessä väriään valkoisesta tuollaiseksi kauniiksi vihreäksi. Joten tämä yksilö taistelkoon pihalla niin kauan kuin kestää.

Nina

Ps. Laitoin sitten neuvolan tädille tekstaria siitä irronneesta limatulpasta, että vaatiiko tämä jotakin toimenpiteitä. Vastauksena tuli, että ei vaadi, kotona saa olla ihan rauhassa, mutta synnytys toki saattaa olla alkamassa ja vain päivien päässä! Hui, apua ja mahtavaa?! :D En toki ole tästä nyt niin tohkeissani, sillä mitään oireita mihinkään suuntaan ei ole, ei supistuksia, ei mitään. Joten eiköhän tässä ehdi vielä useamman blogitekstin askarrella ennen lähtöä.