"Se kell onni on, se onnen kätkeköön."
Mahdottoman masentava sanonta ja yllättäin taas suomalaisten suuhun sopiva. Tämä kyseinen sanonta tuli mieleeni, kun mutkan jos toisenkin kautta kuulin, että eräs vanha työkaverini on saanut vauvan. Hän laittoi minulle jokunen kuukausi sitten Facebookissa viestin, jossa kyseli kuulumisiani. Sattumalta samana päivänä, kun itse "julkistin maailmalle" raskauteni. No, luonnollisesti kerroin hänelle, että kuuluu hyvää ja vauvaa odotellaan. Siihen hän vastasi, että hän on myös raskaana ja hänellä on laskettu aika noin kuukautta minua ennen.
Sen jälkeen toivottelimme toisillemme mukavaa raskausaikaa ja suunnittelimme mahdollisesti tapaavamme jossain välissä. Raskaudestaan hän ei ole maininnut sanallakaan Facebookissa. Eikä sillä, että tarvitsisikaan, mutta taas kerran on vain jännä huomata, kuinka erilaisia me ihmiset vain olemme. Kovinkaan moni ei varmasti pystyisi olla kirjoittamatta päivitystä, että vauva on tullut, se on juuri täydellisen näköinen ja painoinen, nyt kyllä väsyttää, mutta voi tätä onnea. Itseäni kun pohdin, niin väkisin mietin, että kuinka kukaan voi vaan pitää sitä suurta tapahtumaa ja onnea sisällään. Ihailtavaa itsehillintää? :)
Alkuraskauden aikana toki kaikki on epävarmaa ja onnensa kuuluttaminen maailmalle on riskialtista, sillä saatat joutua perumaan puheesi. Itse en osannut pitää nokkaani kiinni juuri ollenkaan, eikä osannut kyllä ukkokultanikaan: lähipiirimme tiesi raskaudestamme hyvinkin nopeasti... :) Mutta Facebookissa tai töissä en hiiskunutkaan asiasta ennen kuin asiat varmistuivat, eli takana oli ensimmäinen ultra. Itseasiassa Facebookissa raskauteni julkistin, kun puoliväli oli saavutettu ja toinen ultra takana. Sen verran "taikauskoinen" olen itsekin, etten vain uskaltanut asiasta hiiskua enempää keskenmenon pelossa.
Ystäväni puolestaan latasi jo heti ensimmäisen ultrakuvansa Facebookiin. Hän ei kylläkään ole lainkaan samanlainen kuin minä tai muut "taikauskoiset". Samainen kaiffari on nimittäin shoppaillut vauvalle tavaroita jo ennen raskauttakin. Itse kun en olisi ikipäivänä tehdä samoin, en ole koskaan pitänyt omaa hedelmällisyyttäni niin itsestäänselvänä. Ja jos olisin jotakin etukäteen ostanut, niin takuulla olisin hedelmätön kuin ensi kesäänsä viettävä omenapuu (tosin en ole ihan varma, että onko omenapuun alussa hedelmiä ensimmäisinä kesinä syksyinä?).
Omaa raskauttani en kuitenkaan lähtenyt sen kummemmin salailemaan missään vaiheessa. Eikä siinä olisi juuri ollut mitään mieltäkään, sillä jo raskausviikosta 15 lähtien vatsani alkoi pullottamaan selkeästi ulospäin. Istukka minulla sijaitsee kohdun takaosassa ja ilmeisesti kohtuni kallistuu muutenkin aika lailla eteenpäin, sillä minulla on ollut läpi raskausajan äärimmäisen selkeä raskausvatsa. Mikä on tietysti ollut oikein mukava asia. :) Jostain viikosta 17-18 lähtien olen käyttänyt tiukkoja(kin) paitoja enkä ole enää piilotellut vatsaani mitenkään.
Nyt olen tasaisesti julkaissut raskausaiheisia juttuja Facebookissa. Viimeksi taisin hihkaista, että laskettuun aikaani on enää kaksi viikkoa ja vauva saisi mielellään tulla jo kiitos. Minusta on ollut mukavaa seurata tuttavien raskautta Facebookissa, olen jännännyt, että joko jo vauva on syntynyt ja kumpikohan sieltä tuli jne. Ehkäpä minunkin vanhat tuttavani ajattelevat samoin ja seuraavat minun Facebook-profiiliani jännittyneenä? Mene ja tiedä. :)
Loppuun vielä masukuvia, kun raskausviikkoja on 38+0 täynnä.
 |
| Rakkauden hedelmämme on selkeästi laskeutunut, hurraa! |
 |
| Melkoinen pötsi siis meikätytön keholle. :D |
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti