Nyt tiedän mikä se on. Tai näin ainakin luulisin.
Olen jo muutaman kerran huomannut ja tuntenut vatsassa menkkamaisia kipuja. Ne ovat kuitenkin tulleet, olleet pienen hetken, lähteneet ja tulleet ehkä parin päivän päästä takaisin käymään. Viime yö oli kuitenkin jotain aivan muuta...
Kävimme ukkokultani kanssa yöpuulle ja melko lailla samantien aloin tuntea niitä menkkakipumaisia kouristuksia vatsassani samalla kun vatsanahka oli kivikova. Ne kestivät ja kestivät, ja vaikka kuinka yritin rentoutua tai vaihtaa asentoa, niin eivät helpottaneet. En jaksanut kelloa sen kummemmin vahdata, mutta noin tunnin näitä (ilmeisestikin) supistuksia tuli: kun vanha loppui, niin uusi alkoi miltei heti perään.
Vatsahan siinä rytäkässä meni sekaisin, ja vessassa käyminen toisaalta helpotti oloakin. Mutta kivut jatkuivat vain. Vihdoin ja viimein sain unen päästä kiinni, kunnes sain uuden herätyksen: vatsaani alkoi sattua jälleen ja kovin. Ja sain samantien ottaa puoliunessa äkkilähdön kohti vessaa. Tämäkin käynti helpotti jälleen oloa, mutta jälleen jäin tunnustelemaan kiputuntemuksia vatsassani.
Loppuyön nukuinkin melko hyvin nähden kaikenlaisia synnytysunia. :) Kyllähän siinä kipuillessa väkisin mielessä kävi, että onko tämä nyt menoa. Toki yritin vain olla mahdollisimman rento ja ajatella, että luonto hoitaa tämän – minulla ei ole mitään mahdollisuutta synnytystäni pysäyttää saati nopeuttaa. Kaikki tapahtuu omalla painollaan, niin kuin on tarkoitettu.
Aamulla tunsin sängyssä maatessani kaksi selkeää supistusta ja nyt päivällä tilanne onkin aika rauhoittunut. Oloni on ollut todella heikko, jotenkin, päätäni on särkenyt ja suihkussa käymisestä huolimatta päivääni on piristänyt kunnon ehta tuskanhiki. Alakertaa vihloo nyt nähtävästi joka päivä ja nivusia särkee liikkeelle lähtiessä. Kroppani taisi aloittaa siis reenit tulevaa maratonia varten...?
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti