Yksi loppuraskauden vittumaisimpia, ellei peräti vittumaisin, asioita on ehdottomasti nukkumisvaikeudet. Ainakin minulla. Minä en toisaalta ole juurikaan kokenut pahoja kipuiluja esimerkiksi liitoksissa ja issiaksessa sekä selässä, joten nukkumisvaivani saattaa olla jonkun toisen mielestä hyvinkin mitätön vaiva. No, minulle se on raivostuttava vaiva. Ja tämä on minun blogi, joten tässä säälitään nyt minua ja voivotellaan minun vaivojani.
En saa enää millään unta iltaisin. Yleensä jokunen supistus iskee juuri tässä vaiheessa, kun yritän ottaa mukavan asennon. Painotan sanaa "yritän". Supistukset eivät ole mitään järisyttävän kipeitä, mutta sanotaanko, että ihan tuntuvia kuitenkin. Parhaassa skenaariossa supistukset laittavat vatsani aivan sekaisin ja saan ottaa nopeita foxin askelia kohti vessaa...
Pahinta kaikessa on kuitenkin kuorsaava mieheni. Hän nukahtaa aina minua ennen. Kuka tahansa toisaalta pystyy nukahtamaan minua ennen, minä kun pyörin sängyssä varmastikin tunnin, puolitoista ennen kuin katkonainen uni saapuu. No, voitte vain kuvitella, että nukahtaminen toisen kuorsatessa vieressä on silkkaa mahdottomuutta. Yleensä rakkaani kuorsaa vielä minun suuntaani. Toisaalta on aivan yksi lysti miten päin mies nukkuu, sen verran monta desibeliä makuuhuoneessamme kajahtaa, etten voi tältä rahisevalta meteliltä välttyä...
Mieheni ei voi kuorsaamiselleen mitään ja minua usein harmittaa herätellä häntä, tökkiä häntä, pyytää vaihtamaan asentoa. En tietenkään tahtoisi toisen unenlaatua heikentää omalla hereilläolollani. Mutta usein se mielipuolinen meteli saa minut vain aivan raivon partaalle ja mieleni tekisi marssia alakertaan sohvalle nukkumaan. Ellei se olisi niin helkatin huono paikka nukkua.
Sitten, kun rakkainpani on hetken hiljaa ja nukahdan, saan kohta herätäkin jo pissalle. ARGH! Tällä hetkellä pissimisenkkani on neljä kertaa yöllä. Tämä pissiminen tosin alkaa olla jo niin rutiininomainen toimenpide joka yö, etten aina jaksa edes vittuuntua siitä, vaan kävelen vain silmät ristissä vessaan ja hoidan hommat.
Tiedän, ettei yöunet tästä juuri lisäänny eikä laatukaan välttämättä parane, mutta ai että tämä tyttönen odottaa muun muassa mahallaan nukkumista. Sellaista tietynlaista vapautta, kun kehossani ei ole muuta kuin minä itse. Elän kuitenkin vahvassa kuvitelmassa, että vaikka pissimisen sijaan minut herättää pieni nälkäinen vauva, niin se uni siinä välissä on aivan toisenlaista.
Nina
Ps. Viime yönä ekalla pissauskeikallani taisin sitten tiputtaa pönttöön limatulppani... Sellainen pinkki limapötkylä sinne ainakin jäi. Tämän huomasin, kun paperiin jäi sellaista vaaleanpunaista vuotoa. Laitoin neuvolantädillekin tekstarin, että tämä tuskin vaatii mitään toimenpiteitä, kun vuoto ei ole jatkunut eikä mitään supistelujakaan ole tuntunut. Hmmm ja hmmm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti