lauantai 17. syyskuuta 2011

Kateellisen panettelua...

Ystäväni, raskaana oleva kollegani, sai viime yönä pienen pienen pojan. Ihanaa... <3 Laskettu aika hänellä oli vasta ensi kuun puolella, muutama päivä minun jälkeeni. Vähän ajoissa ja vähän pienessä paketissa sitä tultiin, mutta terveenä onneksi aloitettiin yksi uusi ihmiselämä.

Tämä ihana uutinen sai väkisinkin minussa aikaan kahta kauheamman malttamattomuuden ja kärsimättömyyden. Etenkin kun tiedän pojumme olevan jo sen verran iso ja vahva, ettei ennen laskettua aikaa syntymisestä ole tiedettävää haittaa. Mutta joo. Joo-joo, tiedän että vauvamme on hyvä kelliä vielä vatsassa ja kasvaa ja olla.

Pelko persiissä on vain vauvamme koosta. Ystäväni vauva oli todella pieni, alle 2500 g. Hän kertoi puhelimessa, ettei synnytys ollut yhtään niin hirveää eikä esimerkiksi repeämiä tullut (voi, hän olisi varmasti kiitollinen tietäessään että käsittelen blogissani myös hänen synnytystään.... :D) ja totesi lopuksi, että hän olisi ihan valmis tekemään toisen vauvan. Jäin miettimään, että vaikuttiko "helppoon" synnytykseen vauvan pieni koko. Ja JOS vaikutti ja JOS oma pienokaiseni on neljä kiloa ja risat, niin olenko minä kenties aivan eri mieltä. Onko minun synnytykseni sitten se brutaali ja raaka, helvetillinen kokemus? Eihän synnytyksiä ja vauvoja voi, eikä kai edes saa, vertailla, mutta kuitenkin.

Vaikka oma synnytys jännittää kovasti, alan ihan oikeesti olla todella malttamaton, eikä ystäväni jakautuminen auta turhautumistani lainkaan. On huvittavaa, että olen ollut raskaana lähes 37 viikkoa, mutta silti ajatus, että raskauteni saattaa kestää vielä 5 viikkoa, on raskas. Hyvin raskas. En jaksaisi enää. Haluaisin saada pienokaisemme jo käsivarsilleni, haluaisin aloittaa elämän vauvan kanssa. Vaikka tiedän, ettei unen määrä tule nousemaan eikä elämä tule yhtään sen helpompaa kuin nytkään. Siltikin, olisin ihan valmis jo sinne synnärille.

Jollain jännällä tavalla ystävän synnytys on karistanut osan omista synnytyspeloistani pois. Ehkä se johtuu siitä, että lähipiirissäni yksi jälleen synnytti ja hän on ihan kunnossa. Mistään yliluonnollisesta tapahtumasta ei ole kyse.

Pitää ehkä alkaa tässä googletella niitä konsteja, kuinka avustaa synnytyksen käynnistymistä... :)


Nina

Ei kommentteja: