Case Raskausvatsa.

Uskokaa tai älkää, niin lähipiirissäni kuhistaan niinkin helvetin typerästä asiasta kuin raskausvatsa ja sen (ideaali) koko. Ihan kuin se vatsa olisi nimenomaan se tärkein asia koko raskausajassa ja ylipäätään... kaikessa. Okei, myönnän olevani itsekin sen verran pinnallinen, että olen onnellinen, kun olen säästynyt raskausarvilta. Vatsani näyttää mielestäni kauniilta. Se on melko pyöreä ja ennen kaikkea arveton. Nostan hattua vatsanahalleni – ehkä palkitsen sen ostamalla jotakin superkallista ja hemmottelevaa vartalorasvaa... Jos se nimittäin kestää, eli venyy ja paukkuu, loppuun asti.

Vauvamasuni raskausviikolla 35+1 <3

No, kaikkien silmää vatsani ei kuulemma miellytä (LUE: Voi iso kyynel.). Kollegani lähipiiristä, jolla on laskettu aika noin viikko minun jälkeeni, on puhunut yhteisille ystävillemme raskausvatsojemme koosta. Hän ylpeilee pienellä vatsallaan (joka ihan totta on sen verran pieni, etten aina välillä saata uskoa, että hän edes odottaa vauvaa!) ja hokee muille, että ovatko he nähneet kenties minun vatsani ja voi luoja, kuinka se onkaan SUUUUURI – Onpa onni, että hänellä ei ole samanlaista vatsaa!

Moiset puheet ovat minulle aivan sama. Minulle tärkeintä on oman vauvani hyvinvointi, viis siitä kuka ajattelee vatsastani ja mitä. Toki ärsyttää, että ihmisen pitää moisesta leukojaan edes rasittaa. Mutta toiset vain ovat typeriä ja lapsellisia. Tämä kyseinen neito nimittäin on polttanut menemään läpi raskautensa ja muun muassa neuvolassa heittänyt terkkarilleen, ettei hän todellakaan aio lopettaa tupakointia vauvan arvioidun pienen koon vuoksi, sillä hän haluaa saadakin pienen vauvan...

Niinpä.

Tässäkin kuvassa raskausviikot ovat 35+1.

Välillä minun on aivan todella vaikea jaksaa kuunnella näitä juttuja. Hei oikeesti, minäkin olen raskaana, olen herkillä, pelkään välillä vauvani olevan sairas, ahdistaa perkeleesti moinen itsekkyys! Tykkään kiduttaa itseäni ja katsoa ohjelmia vauvojen syntymistä ja vauvasairaaloista, sekä tietenkin järkyttyä ja liikuttua pienistä avuttomista vauvoista, joissa on jotain vikaa. Siis vialla tarkoitan, etteivät he ole terveitä. Kaverini puheiden perusteella voin vain päätellä, ettei hänen pieneen sievään päähänsä edes mahdu ajatus, että hänenkin pikkuiselleen voisi tulla jotakin.

Oikeesti, tämä tyyppi kehtaa ääneen laukoa, kuinka hän on järkyttynyt vatsani koosta ja samalla hän joutuu käymään ultrissa ja lääkäreissä, kun sf-mitat heittelevät! Ah, puhkun tällä hetkellä aivan puhdasta kiukkua, turhautumista ja vihaa, vaikka aloitin kirjoittamaan tätä kuta kuinkin rauhallisena.

Ehkä nyt on siis oivallinen hetki lopettaa, ennen kuin paljastan hänen henkilöllisyytensä sekä sijaintinsa. :D


Paksusti voiden,
Nina