Herne nenässä ja kyllä keittää.

Härrekyyd minkä kokoisia räkäpalleroita pienen ihmisen nenävärkkiin voikaan mahtua. Hengitys tuhisee eikä minkään kokoisella tai mallisella paperisuipolla saa sitä kirottua klönttiä pois. Itse asiassa paperilla tökkiminen "kuivattaa" klönttiä entisestään ja tekee sen poisottamisesta kahta vaikeampaa. Klöntti on kuin liimattu nokkaan, jossa se kasvaa kasvamistaan. Ja on lopulta vähintäänkin sen herneen kokoinen. Nokan kaivelu on raivostuttavaa, kaikille. Äidillä asento on maailman huonoin, pojan silmät vuotavat, kun ronkkiminen tuntuu niin kurjalta. Kellään ei ole mukavaa. Eikä se henkikään kulje.

Sitten muistin: mitäs nenätippoja sieltä apteekista ostettiinkaan silloin joskus?

Tohkeissani lähdin kaivelemaan lääkekaappia ja löysin mitä etsin: nenätippoja ja tuollaisen niistäjän, jonka toimivuudesta en nyt ihan heti ole aivan varma. Luin nenätippojen lääkeselosteen ja juurikin meidän ongelmaan tuo litku sopi. Ja sopihan se. Tippoja oli aivan sairaan hankalaa tähdätä nenäreikiin, pistetään vaikeus keltanokan piikkiin, mutta lopputulos oli se, että herneen kokoinen räkäpallero putkahti nokasta aivan itse ulos. Mahtavaa, johan kulkee taas henki eikä Kloppisen nenä vingu kuten papparaisilla yleensä.

Mummolta saatu lahjanalle.

Jäin tässä yksi päivä kelaamaan, että mitenköhän pitkään niitä tutteja ja tuttipulloja oikein pitikään keittämällä desinfioida. Me teemme sitä edelleen, Kloppisen ollessa 3,5 kuukautta vanha. Ystäväni, jonka vauva on kolmisen viikkoa vanhempi, kertoi ettei hän ole enää aikoihin keittänyt mitään. Mieleni järkkyi: mutta siis pitäähän ne keittää, jos niin kerran joka paikasta sanotaan? Toinenkin ystäväni sanoi lopettaneensa keittämisen vauvan ollessa parikuinen. Onhan se keittäminen raskasta, se on sellainen "ylimääräinen duuni", pakollinen paha, kaiken muun miljoonan jutun keskellä, mutta siltikin olen valmis keittämään niitä vaikka Kloppisen teini-ikään saakka, jos niin täytyy tehdä. Pitää kuitenkin kysyä tästä neuvolassa, kun menemme muutaman viikon päästä 4 kk -neuvolaan.

Löysimme muuten lääkkeen Kloppisen nukahtamisvaikeus-ähinään: yksi ilta Ukkokulta iski pojalle rätin toiseen kainaloon ja uninallen toiseen. Ja pinnasänky hiljeni välittömästi. Uskomatonta! Muuten sitä ähinää olisi kuulunut ainakin vartin verran. Eli ei tässä oikein kovin suurta ongelmaa ole, mutta kuitenkin. Kaipa Kloppinen tuntee olonsa jotenkin turvallisemmaksi niin, en tiedä. Tämä ähinä on muutaman viime viikon ajan ollut, muuten uni on maittanut aina hyvin. Ja maittaahan se toki edelleenkin, mutta uneenpääsy ei ole ihan niin helppoa kuin ennen. No, tuo rätti-uninalle-mahdollisesti tuttikin -kombo on aika toimiva, suosittelen sitä muillekin.

Päiväunilla olohuoneen sohvalla jalat ristissä. :)

Olin sitten tosiaan eilen siellä Combatissa ja voi taivas varjele, mitä ihmisoikeuksien vastaista rääkkiä se oli! Mutta ihan tajuttoman kivaa sellaista. Tykkäsin siitä kovasti, liikesarjat oli helppo omaksua ja ne tehtiin musiikin tahtiin, joten oli helppo päästä jyvälle. Hiki lensi, vettä meni litra ja lihakset huusivat armoa. Tänä aamuna heräsin sitten uuteen päivään niin jäykän kehon kanssa, että apua. Venyttelin toki illalla itsekseni reidet, mutta en sitten tajunnut tehdä samaa käsille ja yläkropalle. Ja nyt kiristää. Mutta tietää ainakin tehneensä. Hyvä minä!

Treenikassi alkaa olla osa eteisen sisustusta.

Nina