Minä lupaan ja vannon.

En ole koskaan tehnyt lupauksia, koska ne nyt eivät koskaan luonnollisesti kestä. Mutta mielessäni kuitenkin aina kelaan, mitä toivon tulevalta vuodelta, missä voisin skarpata, mitä voisin tehdä paremmin. Näitä en ole ikinä kirjoittanut edes ylös ja näin ollen kaikki ns. lupaukset ovat unohtuneet jo 4. tammikuuta. Mitään paineita en ole siis lupauksistani ottanut.

Nyt, kun edessä saattaa Mayojen (tai siis muka-tulkitsijoiden) mukaan olla vihonviimeinen vuosi, on tehtävä lista lupauksia ja oikein mustana valkoisella.

Lupaukseni vuodelle 2012, olkaa hyvät:

1. Yritän olla mahdollisimman hyvä äiti. Tämä on kyllä vähän turha lupaus, koska tätä yritän olla kyllä ihan koko ajan ja poikani suhteen annan aina kaikkeni. On raaka fakta, että tämän enempään en pysty eikä tarvitsekaan: meidän Kloppinen on hyvin onnellinen pikkumies. Mutta olkoon tämä lupaus jotakin sellaista, että yritän olla mahdollisimman pitkäpinnainen ja ymmärtäväinen, kun puurot lentelevät seinille ja kompastun Kloppisen levittämiin leluihin. Tai jotain sinnepäin.

2. Yritän olla parempi puoliso Ukkokullalle. Tähän lupaukseen liittyy olennaisesti kolmas lupaukseni. Raskauden aikana en tuntenut itseäni millään tavalla hehkeäksi, vaan pikemminkin maailman rumimmaksi ihmisolioksi. Rappeutunut itsetuntoni on koetellut suhdettamme. Niinpä tänä vuonna aion panostaa itseeni, aion tehdä asioita, että olisin itse tyytyväisempi. Siten voin olla tyytyväisempi puolisokin. Muutenkin aion yrittää olla vieläkin huomaavaisempi Ukkokullalleni, vaikkei tuo lapsen saaminen olekaan vaikuttanut meihin niin, että mies olisi jäänyt vähemmälle huomiolle. En oikeasti tiedä mitä me teemme toisin, mutta meillä kyllä riittää ruuti vielä parisuhteellemmekin. Tässä voi kuitenkin aina skarpata.

3. Yritän tiputtaa painoa ainakin 7 kiloa. Painoin ennen raskautta noin 58 kiloa ja sinne tähtään uudelleen. Paino on parhaimmillaan ollut 55 kg, mutta tuo 58 kg riittää näin aluksi tavoitteekseni. Tavoitteena on ehdottomasti parantaa kuntoa, että jaksan olla se energinen mamma vilkkaan taaperon perässä. Tavoittelen myös kiinteämpää kehoa, tuo raskaus kun väkisinkin löystyttää ihoparkaa sieltä täältä. Ja ennen kaikkea: tämän kaiken tavoitteena on voida paremmin, niin henkisesti kuin fyysisestikin.

4. Yritän aloittaa jonkin liikunnallisen harrastuksen. Liittyy siis vahvasti edelliseen yritys-lupaukseeni. On aika saada kalenteriin jotakin säännöllistä lisättävää, kuten jumppa tiistaina ja toinen torstaina. Vaunulenkkejä (ja ehkä jotakin muutakin urheilullista) unohtamatta.

Syyt lupauksille 3 ja 4 tulevat tässä:

Löllöt. Ja miten tuo valokin osasi noin hienosti löytää massumakkarani? Hmph. Kuvassa nähtävissä myös kotiäiti-tyylilyylin pukeutumista ja sisustamista: venahtaneet collegehousut polvipusseineen sekä lähes lattialle tippunut päiväpeitto. Miau!

Tämä fantastinen mekko, johon minun ON PAKKO vielä joskus mahtua. Tiedättekö ne sadat naistenlehdet, jotka toitottavat vaatekaapin sisällön aakkosista ja siitä täydellisestä pikkumustasta? Amen, minä löysin omani. Tämä mekko on tilattu ehkä noin 1,5 vuotta sitten Nellyltä ja se maksoi satasen verran. Ja se on täydellinen. Harmi kun en saa siitä kunnon kuvaa... Mekon kaula-aukko roikkuu kauniisti ja selästä se jää avonaiseksi kokonaan. Materiaali on ihanaa ja sen vuoksi mekko laskeutuu upeasti. Sanoinko jo, että tämä mekko on täydellinen?

5. Yritän pitää kodistamme parempaa huolta. Vaikka täällä meillä ei villakoirat vielä hypi silmille, saati pure, niin tässä voin skarpata. Ja paljon. Tiedän sata kivempaakin juttua kuin siivoaminen, mutta siisti koti on vaan kodikkaampi eikä lainkaan niin nolo, jos joku yhtäkkiä päättää tulla yllätysvisiitille. Haluan kuitenkin puolustukseni korostaa, että kotimme ei ole likainen, vaan lähinnä sekainen. Meillä on varmaankin liikaa tavaraa ja liian huonosti organisoitu kaappitila. Kloppisen rojut eivät tässä juuri helpota ja odotankin innolla, että perheessämme on kohta kolmas tavaroiden minne-tahansa-jättelijä.

6. Yritän pysyä savuttomana jatkossakin. On tehtävä tunnustus: maistoin uuden vuoden illanistujaisissa tupakkaa. Ja voi kuvotuksen multihuipennus, että se pystyikin maistumaan järkyttävältä! Pelkäsin näitä illanistujaisia juuri tuon entisen ruman tapani vuoksi. Olin niin varma, että kun maistan vähän skumppaa, niin tupakanhimot ovat entisellään. Ja niinhän ne vähän olivatkin. Mutta maistamisen jälkeen ei enää tehnyt edes mieli. Paras motivaattori tässä röökäys-hommassa on ajatus, että viiskymppisenä ihoni on kauniimpi, ääneni ei kuulosta viskibassolta ja ennen kaikkea olen toivottavasti terveempi.

7. Yritän valmistua tuolta koulusta. Vihdoin ja viimein. Tämä tuleva kevätlukukausi on vielä omistettu Kloppiselle, mutta syksyllä olen päättänyt kirjautua takaisin koulun kirjoille ja hoitaa muutamat kurssit sekä opparin pois alta. Jouluksi kun valmistuisi, niin siinä olisi mahtava lahja itseltä itselle. Ja sitten vuodeksi 2013 voisi suunnitellakin jo työntekoa.

8. Yritän olla itselleni armollisempi. Olen perfektionisti isolla P:llä. Mokailuistani ja inhimillisistä virheistäni minä ruoskin itseäni hautaan saakka. Tänä vuonna yritän antaa itselleni ihmisyyteni anteeksi. En ole huono äiti, vaikka Kloppinen menee joskus vanhemmilleni yökylään, että minä pääsen vaikkapa festareille. En ole huono puoliso, vaikka joskus rähjään Ukkokullalle enkä ole tehnyt kotona mitään hänen ollessaan töissä. En ole vastenmielisen näköinen nainen, vaikken tavoitepainooni pääsisikään ja vatsani ei koskaan olisi entisellään. En ole huono ihminen, vaikka tupakka joskus palaisikin. Kunhan ei joka päivä. Eikä maailma todellakaan kaadu, vaikken tänä vuonna koulusta valmistuisikaan.

9. Yritän oikolukea näitä kirjoituksiani, ettei tarvitsisi häpeillä kirjoitusvirheitä...

Menestystä, onnea ja ennen kaikkea rakkautta vuoteen 2012!


Nina