Pienen täydellisen poikavauvani päätä kiusaa vitsaus nimeltänsä karsta. Sitä on läikittäin eikä se lähde pois. Ärsyttävää. Tuntuu, että kaikki on kokeiltu paitsi kaljuksi ajaminen. Ja se ei oikeastaan ole edes vaihtoehto.
Libero Hoitoöljy – kokeiltu.
Perus ruokaöljy – kokeiltu.
Humektan – kokeiltu.
Ceridal Lipolotion – kokeiltu.
Vaikutusaika on vaihdellut parista tunnista ehkä kahteentoista tuntiin. Karsta on joka kerta kyllä pehmennyt ja lähtenyt pois harjaamalla kuin variseva hilse, mutta ei koskaan kokonaan. Ja seuraavana päivänä karsta on tullut takaisin ottaen ehkä pari ekstra-karsta-frenkku-länttiä mukaansa.
Vaikutusta on tehostettu pitämällä puuvillahattua päässä ja sehän vasta Kloppista ottaa aivoon. Mikään maailmassa ei ole niin hirvittävää kuin korvien kuivaus ja hatun laittaminen päähän. Ja sen pitäminen...? Monta tuntia...? Ei mikään varsinainen success.
Juttuja kuulee monenlaisia:
"Karsta on vauvalle jotain ihan hirveetä!"
"Karsta kutittaa ihan sikana!"
"...Sit mä harjasin sitä karstaa ja lähti pual päänahkaa mukan hiuksineen, eikä se tukka koskaan kasvanu enää takas..."
"Meiän kuusvuotiaallaki on vielä karstaa vaikka kuinka paljon."
Mikä sitten on legendaa ja mikä totisinta totta, se pitää selvitellä seuraavalla neuvolareissulla. En mä nyt pojan hiusten puolesta pelkää, mutta jos karsta jotenkin tuntuu kurjalta päässä, niin pitäähän siitä hitto vieköön eroon päästä. Eikä se noin niin kuin esteettisellä silmällä katseltuna kovin hyvältäkään näytä...
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti