Päivän lempihetket?

"Lapsena en halunnut syödä enkä nukkua. Nykyään en muuta haluaisi tehdäkään."

Niin, mitäpä tuohon lisäämään. Minä ainakin rakastan molempia ylikaiken.

Myös Kloppinen tuntuu ymmärtävän nukkumisen päälle, yöt on nukuttu putkeen jo useiden viikkojen ajan. Piste siitä pikkumurulle. Tämä erityisen hieno taito palkitaan kyllä viikkorahan suuruudessa vuosien päästä. ;)

Nyt jotain on kuitenkin meneillään. Uni ei enää tule kuten ennen. Nykyään nukahtaminen on haaste sinänsä ja unta kosiskellaan joskus pitkäänkin matalasti valittaen/muristen. Olisikohan tähän syynä kenties hampaat? Kuolaa ainakin valuu kuin pahimmalla Beethovenilla ja kaikkea käteen osuvaa tekisi mieli jäytää ikenillä.

Tähän asti toimintastrategiamme on ollut sangen yksinkertainen: nukutaan, jos väsyttää. Kloppisen nukutuskerrat voidaan laskea käsiparin sormin. Nukahtamiseen ei ole tarvittu kanniskelua eikä hytkyttelyä, ei tuutilauluja, ei huopatossutehtaan hiljaisuutta. Siihen on tarvittu joskus tutti ja öisin pimeys, sillä pienikin valaistus tarkoittaa sitä, että rakkauden hedelmämme näkee mobilensa ötökät ja kukapa siinä sitten malttaisi nukkua.

Ostin Kloppiselle raskausaikana vaikka mitä ihania tutteja, mutta niitähän ei luonnollisesti todellakaan suussa lopoteta. Nämä perustutit lähikaupasta sen sijaan ovat mieleen.

Syytän kolmea asiaa hyvin nukutuista öistä: hyvin syöminen, turvallinen päivärytmi sekä peittoon "kapaloiminen". Peitto on siis ikään kuin taco-kuori, jonka välissä Kloppinen nukkuu. Ihan pikkuruisena oikein kapaloin Kloppisen, mutta viimeiset viikot ovat menneet tuolla "tasku-taktiikalla". Tai sitten mitkään kyseiset seikat eivät ole vaikuttaneet mihinkään, poika on vain hyvä nukkumaan ja minun (meidän) on syytä olla siitä onnellinen.

Yhtäkkiä muistin, että kun Kloppinen oli aivan todella pieni, ehkä pariviikkoinen, meillä oli erikoinen ratkaisu iltaisin: Ukkokulta syötti Kloppista ja minä makoilin sängyssä Kloppisen peitto päällä. Sitten kun maidot oli vetästy, minä heitin lämmitetyn mamman tuoksuisen peiton pinnikseen ja Kloppinen sinne heti perään kapaloon. Tarkoituksenani oli aikanaan kait lämmittää pojan peitto valmiiksi, mutta luulenpa tuon tavan tuoneen pojalle turvallisen tunteen oman pinnikseensä.

Olen huomannut, että nykyään öisin Kloppinen ähisee ja puhisee. Peittoa potkitaan niin, että tacomainen tasku on aamulla muisto vain. Väkisinkin pelkään, että ovatko huippuhyvät yöunet muinaishistoriaa ja alkaako meilläkin pian öiset heräilyt sekä nukuttamisriitit from hell. Kai sitä pelkää, että tähän asti kaikki on mennyt liian hyvin. Ja pessimisti tietenkin kelaa, että jotain hirveetä vielä on edessä.

Meillä mennään edelleen maitolinjalla ja hyvin mennäänkin: yksi päivä Kloppinen imaisi maitia 920 ml. Eli myös syömisen päälle poika ymmärtää. Olen lukenut muutamasta blogista, joiden kirjoittajilla on suunnilleen saman ikäinen vauva, että heillä maistellaan jo kiinteitäkin. Myös ystäväni, jolla on melko samanikäinen vauva, on syöttänyt jo kuukauden päivät vauvalleen velliä sekä perunaa. Jotenkin minäkin sitten hämmennyin, että men vittan, näkeekö Kloppinen sitten nälkää ja pitäisikö meidänkin jo kokeilla jotakin muuta kuin tuota maidonlitkua. Kysyin asiasta sitten 3 kk -neuvolassa ja siellä ajatus ammuttiin tyystin alas. Velli-lupa saatiin, kun ikää on neljä kuukautta ja siitäkin olisi hyvä odottaa vielä kuukausi ennen kuin mitään pottuja aletaan maistella. Erityisesti painotettiin, että maito on sitä ykkösfuudia ja kiinteämpiä aloitetaan pikkuhiljaa maistelemaan lusikallinen kerrallaan.

Hain jokunen viikko sitten Seinäjoen Muksutallista näitä pakastuslokeroita, vai miksikäs näitä kutsutaan, joista kirjoittelin aikaisemminkin. Mistäänpäin Turkua en ole näitä löytänytkään... Nyt nämä odottavat kaapissa pestynä, että pääsevät käyttöön hyiseen pakkaseen.

Ihmetyttää siis kovasti, että miksi muilla tuntuu olevan niin kova kiire kiinteiden syöttämisessä ja miksi meitä oikein toppuuteltiin neuvolassa, ettei todellakaan vielä tarvitse harkitakaan moisia? Minä hölmö olen ajatellut, että itse nautin ainakin täysin tidein tästä helpon ruokailun ajasta, kun Kloppisen ruokavalio koostuu maidosta. Eipä tarvitse paljon lapsen ruokia miettiä. Kloppinen tuntuu sitäpaitsi olevan oikein tyytyväinen pikkumies edelleenkin eikä juuri itkeskele, joten tästä päättelen hänen olevan menuunsa vielä tyytyväinen.

Meidän ehdottomat lempipullot – Kloppisen mielestä. Elimme hetken vaihetta, jolloin poika ei suostunut muista pulloista syömäänkään... Nämä ihanat Momma-pullot tilattu Bumbeez-verkkokaupasta, mutta huomasin, että näitä myydään Stokkallakin. Me suosittelemme näitä.

Myös Ainun MAM Anti-Colic-tuttipullot ovat olleet meillä loistavia, samoin tuo NUKin Nalle Puh -pullo. Kaikissa pulloissa siis anti-colic-tutit, ja eipä kyllä ole ilmavaivoja meidän perheessä juuri nähty. Jollei Ukkokultaa lasketa, ehhehhe. 

Itkusta tuli mieleen, että Kloppinen on alkanut saada ihmeellisiä säikähdys-parkuja. Jotenkin pojanklopista on tullut hirvittävän herkkä asioille ja aivan (minun mielestä) mitättömän pikkuruinen asia saa pojan tyystin tolaltaan. Minä esimerkiksi olin vaihtamassa Kloppiselle eräs päivä vaippaa ja Ukkokulta tuli töistä kotiin. Hän tuli kylppäriin ja jutusteli pojalle muutaman sanan. Ukkokulta lähti hetkeksi huoneesta, vaihtamaan tyyliin vaatteitaan tai jotakin, ja palasi takaisin luoksemme. Ja siitäkös Kloppinen säikähti: suunpielet kääntyivät dramaattisesti väärinpäin ja itkuhuutohan sitä seurasi. Että sellainen vaihe tällä hetkellä, odotamme sitä poislähteväksi.


Nina