maanantai 9. tammikuuta 2012

Piikkiä piikkikammoisen lapselle.

Takana on näköjään parin päivän katoaminen linjoilta. Reissailimme nimittäin viikonloppuna kohti Pohjanmaata Kloppisen kanssa, joka sai ensimmäiset rokotteensa torstaina. Kysymättäkin on selvää, että neuvolassa oli taas (taaaaaaas) ventovieras terkka tuuraamassa (taaaaaaaas) meidän ikiomaa terkkaamme, joka nyt sitten missaa meidän Kloppisen upeat kasvuhetket mokoma.

Ennen kuin tämä jäätävä rokotushetki koitti, otettiin pikkumieheltä tietenkin strategiset mitat: pituutta 59,5 cm (Vastalause! Onhan Kloppinen nyt huomattavasti pidempi. Syytän terkkaa mittauserheestä...) ja painoa 6080 g. Neuvolan kivikautinen tietokone oli irtisanonut sopimuksensa, joten tietenkään emme tiedä miten kuljemme käyrillä. Tosin tieto ei ole kovin relevantti, Kloppinen näyttää niin hyvältä ja sopusuhtaiselta (Kloppinen taitaa tietää sen jo itsekin, niin kovasti poika keimailee nimittäin omalle peilikuvalleen...).

Karstasta kysyimme ja neuvoksi saimme laittaa enemmän öljyä ja harjata päänahkaa kovemmin. Selmo, kokeilemme sitä tänään.

Ihottumistakin kysyimme ja neuvoksi saimme laittaa Aqualan Plus -voidetta sekä talkkia. En oikein tiedä miksi ihmeessä en ole sitä talkkia käyttänyt, tai edes kotiimme ostanut. En ole mukamas sellaista tarvinnut. Polvitaipeen ihottumiin se on ollut kuitenkin oivallinen tuote. Ainakin talkki on kuivattanut ihoa (joka on tässä tapauksessa siis hyvä asia) eikä iho punoita saati tulehdu. Se pirullinen ihottuma on löytänyt tiensä myös Kloppisen kaulaan. Jokainen voi päissään (ahhaha.) vain kuvitella mikä kiljahtelu koituu siitä, kun äiti koittaa sorkkia kaksaria leuan alta. Ei kivaa.


Kivaa ei myöskään ollut se rokottaminen. Minua risoo jonkin sortin piikkikammo, vaikka kehoa koristaakin kolme tatuointia. Onneksi Ukkokulta oli jälleen neuvolassa mukana, joten Kloppinen istuskeli isäpappansa sylissä tämän hirvittävän rääkkäyksen aikana. Minä sen sijaan hermoilin vieressä: sydän hakkasi tuhatta, katsoin tietenkin kun se piikki upposi pikkuruiseen reiteen ja virnistelin typerästi, kun en ihan totta tiennyt miten päin olla ja mitä sanoa. Olisin halunnut vain napata terkalta piikin ja ninjamaisesti napata sillä terkkaa otsaan. Itkuhan siitä tuli. Kloppiselle siis. Ei ollut itku kyllä kaukana äidiltäkään, kurkussa oli moinen pala enkä saanut hetkeen oikein sanaa suustani. Ja kun jotain järkevää sain vihdoin suustani ("voi kun sä olit reipas..."), niin se tuli kimittävällä, värisevällä äänellä.

Meitä "varoiteltiin", että Kloppiselle saattaa nousta kuume ja hän saattaa olla krätyisämpi kuin ennen. Varoittelusta huolimatta lähdimme kohti Pohjanmaata ja autoilimme neljä tuntia suuntaansa. Perjantai (eli rokotuksesta seuraava päivä) oli vaikea: Kloppiselle nousi kuume 38 asteeseen ja hän oli kovin itkuinen. Mummolassa toiset lapset pelottivat ja Kloppisella oli vain tosi paha mieli. Molemmat rokotetut reidet olivat todella kipeät ja niitä sai toden teolla varoa. Unta ei tullut päivällä millään ja yölläkin herättiin kerran itkemään (ja tietysti syömään).

Kloppinen ei ollut mitenkään päin oma itsensä. Mikä vähän harmitti, sillä näimme ensi kertaa muutamia sukulaisia ja olisin toivonut heidänkin näkevän, kuinka hurmaavan luonteinen pikkumies meillä on. Noh, no can do, minkäs teet jos oot kipiä, ei siinä paljon naurata niin. Laitoimme ensi kertaa Kloppiselle yhden supon yöksi ja pläräsimme hätääntyneinä Panadolin tuotepakkausta läpi: MISSÄ ON OHJEET? MITEN SE SUPPO LAITETAAN? Miten niin esikoisen vanhemmat... ;)


Onneksi lauantaina Kloppinen oli jälleen terve mukava oma itsensä. Kuumetta ei enää ollut, vaan lämpö huiteli noin 36,5 asteessa. Olo oli hyväntuulinen, sukulaisille teki mieli jälleen hymyillä ja ulkona nähtiin jännä fasaani-lintunen. Maitokin maistui paremmin kuin aikoihin. Ihmeparannuimme yhden päivän sairastelun jälkeen, hurraa!

Hyrrr, Pohjanmaallahan oli jo talvi. TAMMIKUUSSA! Pakkasta miltei 20 astetta. Onneksi oli mukaan pakattu villasukat ja karvalakki. 

Ylihuomenna Kloppinen täyttää jo kolme kuukautta. Kolme! Mihin tämä aika on mennyt?!


Nina

Ei kommentteja: